tag:blogger.com,1999:blog-64299119031234748682023-11-15T22:51:48.461-08:00Tahdon lukea kirjanUnknownnoreply@blogger.comBlogger43125tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-17230063246082883112021-02-14T08:44:00.004-08:002021-02-14T08:44:55.043-08:00Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" class="attachment-large size-large wp-post-image" height="400" loading="lazy" sizes="(max-width: 1654px) 100vw, 1654px" src="https://www.kirjavinkit.fi/wp-content/uploads/2019/05/9789510436561_frontcover_final.jpg" srcset="https://www.kirjavinkit.fi/wp-content/uploads/2019/05/9789510436561_frontcover_final.jpg 1654w, https://www.kirjavinkit.fi/wp-content/uploads/2019/05/9789510436561_frontcover_final-190x300.jpg 190w, https://www.kirjavinkit.fi/wp-content/uploads/2019/05/9789510436561_frontcover_final-768x1211.jpg 768w" width="254" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>"Joku ukko taputti minua", Astrid toistaa, nyt jo täysin hereillä.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>"Sanotko sinä isää ukoksi?"</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Cornelia hymyilee lapselleen, tälle fantastiselle lahjalle, jonka hän on saanut. Hänen elämänsä valo. Hän ei malta olla suukottamatta tyttöä uudelleen, vaikka tietää, että siitä seuraa protesteja.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Astrid vetäytyy syrjään. "En, ei se ollut isä."</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Sofie Sarenbrantin kirjoittama Avoimet ovet on dekkari, jonka sankarina toimii rikospoliisi Emma Sköld. Hän alkaa selvittää juttua, jossa kuusivuotias Astrid löytää isänsä puukotettuna vierashuoneesta asuntonäytön jälkeisenä aamuna. Murtojälkiä ei ole ja murha-aseena on käytetty perheen omaa keittiöveistä. Lisäksi murhatun vaimo on halunnut avioeroa ja miehelle on juuri hankittu henkivakuutus, joten häntä pidetään ensimmäisenä epäiltynä. Pian kuitenkin tapahtuu uusi murha toisen asuntonäytön yhteydessä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin kirjasta ja loppuratkaisu tuli ainakin minulle yllätyksenä. Tapaus saa omatkin aivot raksuttamaan ja asioita saa pohtia aivan viimeisille sivuille asti. Jännittävät kohdat eivät kuitenkaan olleet erityisen hermoja raastavia, mutta omalla kohdallani se on enemmän hyvä asia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjassa on paljon henkilöitä, joiden perässä on alkuun vaikea pysyä, mutta lopulta jokaisella on paikkansa tarinassa ja eri tarinat nivoutuvat hyvin yhteen. Henkilöiden paljous kuitenkin johti siihen, että monet jäivät hyvin pinnallisiksi. Lisäksi useimpien henkilöiden elämät tuntuivat epäaidoilta. Tarinan kertominen useasta eri näkökulmasta myös vähensi jännittävyyttä, koska koko ajan tiesi, mitä toisaalla tapahtui.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Avoimet ovet oli juuri sopivan kiehtova dekkari ja tahtoisin lukea Emma Sköld -sarjan muutkin osat.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">Sarenbrant, Sofie. Avoimet ovet. WSOY. 2019. 434 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Ruotsinkielinen alkuteos: Visning pågår. 2014</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Veijo Kiuru</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-25778820448289840342021-02-08T08:06:00.003-08:002021-02-08T08:09:40.846-08:00Tim Marshall: Maantieteen vangit<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" class="lazyload" data-pagespeed-url-hash="1327768753" data-src-mobile="https://www.atena.fi/media/maantieteenvangit-713x1024.jpg" data-src="https://www.atena.fi/media/maantieteenvangit.jpg" height="400" src="https://www.atena.fi/media/maantieteenvangit.jpg" width="278" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Meitä on aina muokannut seutu, jolla elämme. Se on muokannut maapallon kaikissa kolkissa asuvien kansojen sotia, valtaa, politiikkaa ja yhteiskunnallista kehitystä.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tim Marshallin kirjoittama Maantieteen vangit selittää, miten vuoret, joet ja meret vaikuttavat valtioiden voimasuhteisiin. Kirja käsittelee yksitellen mm. Venäjän, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Euroopan heikkoudet ja vahvuudet. Miksi Krimistä on tullut Putinille pakkomielle? Mikä on edesauttanut Yhdysvaltojen kasvua?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tartuin pitkästä aikaa tietokirjaan törmättyäni Maatieteen vankeihin Bookbeatissa ja sainkin sen kuunneltua läpi kahdessa päivässä. En odottanut kiinnostuvani maantieteestä, koska lukion pakollisetkin maantieteen kurssit olivat aikalailla väkisinvääntämistä. Tässä maantiede kuitenkin yhdistetään mielenkiintoisella tavalla politiikkaan ja maailmantapahtumiin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lukijan ei odoteta tietävän historiasta juuri mitään ja Marshall tiivistääkin maiden ja maanosien tapahtumat selkeästi ja yksinkertaisesti. Etenkin Lähi-itää käsittelevä kappale oli mielenkiintoinen juuri siksi, että alueen tapahtumat ovat jääneet aikamoiseksi sekamelskaksi omaan mieleeni. Myös lopun ilmastonmuutosta käsittelevä osa oli kiehtova.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjailijan oma länsimainen ajattelutapa kuitenkin paistaa monessa kohdassa läpi enkä sinänsä saanut uutta ajateltavaa. Vaikka kirja keskittyykin maantieteellisiin seikkoihin, se mainitsee maantieteeseen liittymättömiä historian tapahtumia. Koska koko maailman kattavan kirjan on oltava todella tiivis, osa asioista saa muita enemmän tilaa ja osa aroista tapahtumista esitetään melko tökerösti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Maantieteen vangit on hyvä yleiskatsaus maailman tapahtumiin vaikuttaviin geopoliittisiin tekijöihin. Olisi kuitenkin ollut mukavampi lukea se ilmestymisvuonnaan, koska nyt osa kirjan käsittelemistä aiheista on saanut uusia käänteitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">Marshall, Tim. Maanteiteen vangit. Atena. 2018. 335 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: Prisoners of geography. 2015</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Jaana Iso-Markku</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-30236103989078828682021-02-04T11:53:00.004-08:002021-02-04T11:57:52.526-08:00Katja Kettu: Kätilö<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" nda="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNEGLvudV-RGXMv0qJwzDbHGcWjPWEAd8zKzcawZPJAysRWwxd7judJP-etr7LH09G8ZD4XD2T_jKmtc9rDQvWE2PoFbqLQUOoCTFWv08ZjeIA533vuTyjQY5CdSmWTSrjQvL5ghMrpmkY/w265-h400/K%25C3%2584TIL%25C3%2596+PIENI.jpg" width="265" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Sinun katseesi harhaili huoneen hameväessä. Se sipaisi palmikoita ja huiveja ja kosketti jokaisen kasvoja, ja jokainen tunui sävähtävän, Näkkälän Aunekin. Ja yhtäkkiä ymmärsin vajavaisen naiseuteni ja sen, että olin yltä päältä limakalvojen ja veren peitossa ja että vastapurtu napanuora roikkui suupielestäni. Sylkäisin sen lattialle ja rukoilin: Älä katso minuun. Ole kiltti Jumala äläkä anna tuon miehen nähdä minua. Älä katso minuun nyt.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Katja Ketun Kätilö kertoo todellisuuteen pohjautuvan tarinan, joka sijoittuu Lappiin toisen maailmansodan aikaisille vankileireille. Kirjan päähenkilö, suomalainen kätilö, rakastuu SS-upseeriin, Johann Angelhurstiin, ja seuraa tätä minne tahansa meneekin. Nainen päätyykin vankileirille, johon Angelhurst määrätään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Päädyin lukemaan Kätilön, koska halusin lukea jotain samasta aiheesta kuin<a href="https://tahdonlukeakirjan.blogspot.com/2021/01/petra-rautiainen-tuhkaan-piirretty-maa.html"> Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa</a>. Aihe on kiinnostava ja tärkeä, mutten pitänyt Rautiaisen kirjasta kovinkaan paljoa henkilöiden pinnallisuuden vuoksi. Valitettavasti samaa on sanottava tästä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan juoni oli melko sekava ja aloin pääsemään tarinaan sisälle vasta loppupuolella. Mielestäni kirja sisälsi myös liikaa rivoja kuvauksia ja turhia seksikohtauksia. Toistaan ällöttävämmän sukuelinten nimet todella vilisivät silmissä. Koen, että tarinan olisi voinut kertoa jopa paremmin, jos irstaita sanoja olisi vähennetty.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jos rivoja kuvauksia ei oteta huomioon, pidin Ketun kerronnasta. Loppupuolella aloin pitämään myös tarinasta ja lopun lyhyt kuvaus siitä, mitä todella tapahtui teki kirjasta mielenkiintoisemman. Luen varmaan Kätilön jossain kohtaa uudelleen saadakseni selvän sen tapahtumista, mutta ensin ajattelin etsiä elokuvan. Otan myös vastaan suosituksia muista Lapin sodasta kertovista kirjoista, tahtoisin lukea siitä lisää!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3/5</div><div style="text-align: justify;">Kettu, Katja. Kätilö. WSOY. 2011. 348 sivua.</div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-11120143600483678272021-01-31T12:54:00.001-08:002021-01-31T12:54:18.266-08:00Jane Harper: Kuiva kausi<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1015" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4TLVrztulGcovauZPFs5llynvLKLyjixweyCA-6Nn3ruqoL1M_PuDeMlP9pkGVAThG2Hfmmxbn6Hqz-a1bEM8khrWofPKQBvailtga3zfctJEJvQ64nbLruWLMlkGseNPO-VpU7hkL0Y/w253-h400/9789520403751_frontcover_final_original.jpg" width="253" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>"Minä rakastin Lukea. Seisoin ehdoitta hänen puolellaan. Mutta rakastin myös Karenia ja Billyä. Ja Charlottea. Olen väittänyt kivenkovaan, ettei poikani voi kyetä tällaiseen tekoon. Mutta nyt mieleni on vallannut epäilys. Onko se totta? Oletko varma? Siksi kysyn sinulta. Tässä ja nyt. Tekaisiko Luke sen alibin suojellakseen sinua, Aaron? Vai valehteliko hän, ettei itse paljastuisi?"</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jane Harperin Kuiva kausi sijoittuu Australian pikkukaupunkiin, jossa on juuri tapahtunut kammottava Hadlerien perhesurma. Aaron Falk saapuu kaupunkiin syyllisenä pidetyn lapsuudenystävänsä, Luke Hadlerin, hautajaisiin, mutta jää lopulta selvittämään tapausta. Samaan aikaan kaupunkia kurittaa kamala kuivuus ja erään vanhan tapauksen yksityiskohtia nousee pintaan pikku hiljaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuiva kausi on mielenkiintoinen ja koukuttava aloitus Aaron Falk -dekkarisarjalle. Kirjasta teki erityisen mielenkiintoisen se, että mysteerejä oli yhden sijasta kaksi. Se olisi voinut tehdä tarinasta sekavan, mutta nautin siitä. Varsinkin, kun kumpikin tapaus tuntui henkilökohtaiselta päähenkilölle. Silti kirja tuntui osin melko tylsältä, mutta loppuhuipennus palautti jännityksen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En osaa sanoa, mitä mieltä olen siitä, että monissa kohdissa tarinaa kerrotaan myös muiden tapaukseen liittyvien henkilöiden näkökulmasta. Juuri mitään ei jää tulkinnan varaan, joten lukijan tiedonjano tyydyttyy, mutta yleensä pidän dekkareissa tietynlaisesta salaperäisyydestä. Välillä se tekee kerronnasta myös hieman sekavaa ja joitain asioita toistellaan turhaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tuntuu kammottavalta lukea kaupunkia koettelevasta kuivuudesta ja siitä, miten se kiristää ihmisten välejä ja vaikeuttaa liiketoimintaa. Monissa paikoissa tuollainen kuivuus on todellisuutta. Miljöönä Australia oli kuitenkin kiehtova.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">Harper, Jane. Kuiva kausi. Tammi. 2019. 381 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: The Dry. 2016.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Mari Hallivuori</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-38917647812959624032021-01-27T01:21:00.000-08:002021-01-27T01:21:02.637-08:00Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Pidä huolta äidistä | Into Kustannus" class="n3VNCb" data-noaft="1" height="320" jsaction="load:XAeZkd;" jsname="HiaYvf" src="https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2015/12/PidaHuoltaAidista.jpg" style="height: 400px; margin: 0px; width: 273.8255715495343px;" width="219" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Siihen asti kun kadotit vaimosi Soulin rautatieaseman metroasemalla, hän oli ollut sinulle vain lastesi äiti. Hän oli kuin puu joka oli aina samalla paikalla, kunnes kadotit hänet ja löysit itsesi tilanteesta, jossa et tiennyt, näetkö häntä enää koskaan. Kuin puu joka ei lähde mihinkään ennen kuin se kaadetaan.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä on Etelä-Koreaan sijoittuva tarina kadonneesta äidistä. So-Nyo katoaa Soulin metroasemalla ja jättää neljä lastaan ja miehensä etsimään häntä. Kirjan jokaisessa osassa seurataan eri perheenjäsentä, kun hän muistelee So-Nyon elämää ja etsii tätä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En oikein tiedä, mitä mieltä olin kirjasta. Se on tavallaan koskettava ja kiinnostava, mutta samaan aikaan tylsä ja sekava. On mielenkiintoista sukeltaa Etelä-Korean maailmaan, joka on minulle melko tuntematon, mutta tapahtumat jäävät melko tylsiksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alkuun ajattelin, että sinä-kertoja on kiinnostava, ja kuvittelin itseni osaksi perhettä. Seurattava henkilö kuitenkin vaihtui ja kertojakin muuttui välillä hän- ja minä-kertojaksi, ja lopulta menin vähän sekaisin siitä, kuka tarinaa kertoo. Minulle jäi myös epäselväksi, mikä merkitys kertojan vaihtamisella oli.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kuvaukset äidistä olivat lopulta myös ärsyttävän "täydellisiä". Hän ei ikinä lepää tai valita mistään, vaikka kaikki tuntuvat kohtelevan häntä huonosti. Toisaalta, perheenjäsenet varmasti muistelevat kadonneesta läheisestään vain niitä hyviä asioita. Lopulta kirja opettaa arvostamaan läheisiämme vielä silloin, kun he ovat luonamme.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3/5</div><div style="text-align: justify;">Shin, Kyung-sook. Pidä huolta äidistä. Into. 2015. 209 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Koreankielinen alkuteos: Ommarul putakhae. 2008.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Taru Salminen</div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-7176661036503656802021-01-25T02:46:00.005-08:002021-01-25T02:46:44.640-08:00Kate Elizabeth Russell: Vanessa<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Vanessa" class="n3VNCb" data-noaft="1" height="400" jsaction="load:XAeZkd;" jsname="HiaYvf" src="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510444849_frontcover_final_original.jpg" style="height: 400px; margin: 0px; width: 253.3006510915358px;" width="253" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>"Siis ellei meidän suhde ollut rakkaustarina, mitä se sitten oli?" </i></div><div style="text-align: justify;"><i>Katson myötätuntoa uhkuvan Rubyn kyyneltyneisiin silmiin. "Se on minun koko elämäni", sanon. "Minulla ei ole ikinä ollut mitään muuta."</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kate Elizabeth Russelin kirjoittama Vanessa on samankaltainen kirja kuin <a href="https://tahdonlukeakirjan.blogspot.com/2021/01/vanessa-springora-suostumus.html">Suostumus</a>, mutta fiktiota. Vuonna 2000 15-vuotias Vanessa astuu sisäoppilaitoksen äidinkielen tunnille, jolla hän lopulta rakastuu 42-vuotiaaseen opettajaansa, herra Strainiin. Vuonna 2017 samaa opettajaa syytetään sopimattomasta käytöksestä ja Vanessan on pohdittava, pitäytyykö siinä uskossa, että heidän suhteensa on rakkaustarina vai hyväksyykö sen, että opettaja käytti häntä hyväkseen. Voiko hän kieltää ensirakkautensa?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vanessaa on kuvattu 2000-luvun Lolitaksi nuoren tytön näkökulmasta. En ole lukenut Lolitaa, joten en tiedä kuinka hyvin kirja vastaa sitä, mutta tytön näkökulma hyväksikäytöstä on erittäin tärkeä. Kirjassa kuitenkin viitataan Lolitaan jatkuvasti ja Vanessa vertaa hänen ja Strainin suhdetta jatkuvasti Humbertin ja Lolitan suhteeseen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Suostumuksen lailla, Vanessa kertoo syitä siihen, miten nuori tyttö saadaan manipuloitua suhteeseen vanhemman miehen kanssa - tai ettei syitä taustalla välttämättä edes ole. Kirjat ovat siis mielenkiintoisella tavalla erilaisia, mutta Vanessan kiinnostusta lisää tarinan kertominen kahdessa ajassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidän Russelin kerrontatavasta. Myös juoni on rakennettu hyvin, vaikka kirja olikin liian pitkä. Monilla tapahtumilla ei tuntunut olevan oikeastaan merkitystä loppuratkaisun kannalta. Se olisi helposti voinut olla puolet lyhyempi ja olla silti yhtä vaikuttava. Kirjasta kuitenkin näkee, että sitä todella on kirjoitettu 18 vuotta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vanessa on kuitenkin paljon rankempi kuin Suostumus, koska hyväksikäyttökohtauksia kuvataan paljon tarkemmin. Mietin myös, tehdäänkö Vanessassa riittävän selväksi se, ettei kertojaan voi luottaa? Vanessa romantisoi hyväksikäyttöä ja näkee suhteen vain kiellettynä rakkautena. Ehkä siksi kirjaa ei voi suositella luettavaksi liian nuorille.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja antaa paljon ajateltavaa ja pidin siitä, vaikka lopetus ei olekaan niin tyydyttävä, kuin olisi toivonut. Sellaista elämäkin on.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">Russell, Kate Elizabeth. Vanessa. WSOY. 2020. 458 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: My Dark Vanessa. 2020.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Sari Karhulahti</div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-32302630089326477182021-01-20T14:07:00.006-08:002021-01-20T14:07:53.344-08:00Vanessa Springora: Suostumus<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kansikuva" class="recordcover" data-src="/Cover/Show?id=vaski.4136278&index=0&size=medium&w=1200&h=1200&source=Solr" height="400" src="https://vaski.finna.fi/Cover/Show?id=vaski.4136278&index=0&size=medium&w=1200&h=1200&source=Solr" width="251" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Hetken kuluttua makaan hänen vuoteellaan, ja elämys on minulle jotain ennen kokematonta. Enää vastassa ei ole Julienin hontelo ja karvaton vartalo, hänen siloinen teinipojan hipiänsä, hänen hikensä kitkerä tuoksu. Vastassa on miehen vartalo. Voimakas ja karhea, suihkun raikas ja parfymoitu.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vanessa Springoran Suostumus kertoo Springoran tarinan siitä, miten viisikymppinen kirjailija sai houkuteltua hänet uhrikseen, "rakastajakseen", vain 13-vuotiaana. Kaikki tiesivät hediän suhteestaan, mutta kukaan ei puuttunut asiaan, ainakaan riittävän voimakkaasti. Suostumus on Springoran näkökulma kaikista niistä Gabriel Matzneffin kirjojen tarinoista, joissa kerrotaan hänestä. Hän saa vihdoinkin olla oman tarinansa kertoja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja alkaa Springoran kurjasta lapsuudesta, joka jättää hänet kaipaamaan isän rakkautta. Tarina käy läpi syitä, jotka tekivät hänet erittäin alttiiksi Matzneffin houkutuksille ja kertoo sitten siitä, miten moni taho olisi voinut puuttua tilanteeseen. Tarina vihastuttaa, lainsäädäntö suututtaa ja Matzneffin puolustelu kuulostaa vain järjettömältä. On myös kamala lukea, millaisia traumoja Matzneff on jättänyt ja kuinka vaikea niistä on päästä yli.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Suostumus on erittäin hyvin kirjoitettu, ja teksi on suoraa, muttei missään kohtaa liian ällöttävää tai raskasta luettavaa. Lopulta kuitenkin lukijankin tekee mieli pestä Matzneff pois iholtaan. Tarina perustuu Springoran omiin kokemuksiin, mutta kirjan tunnelmasta tulee mieleen Netflixin fiktiivinen Baby-sarja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Suostumus on kirja, jota kukaan ei varmasti toivo olevan olemassa tositarinana, mutta sen olemassaolo on erittäin tärkeä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4,5/5</div><div style="text-align: justify;">Springora, Vanessa. Suostumus. WSOY. 2021. 175 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Ranskankielinen alkuteos: Le consentement. 2020.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Lotta Toivanen</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-86908874704243596792021-01-19T08:39:00.000-08:002021-01-19T08:39:25.844-08:00Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kirjan jos toisenkin: Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa" class="n3VNCb" data-noaft="1" height="400" jsaction="load:XAeZkd;" jsname="HiaYvf" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-sagwvSlKbYkqUUJ4jKxa1OJd-k3QwvILXfvJpMjcMVvJmSCdN79ElgldZMAAIfnfKSdLD-zW9u99MYcTuUpdZsWRjHST7qNpnlKQFHBmj3aOv9jhdatIoftUdYSMAhWJxsOEkBIC9aJ1/w260-h400/tuhat-loistavaa-aurinkoa1.jpg" style="height: 400px; margin: 0px; width: 260px;" width="260" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Ulkona raketit ujelsivat taivaalla Hikmatyarin ja Massoudin joukkojen taistellessa taukoamatta. Laila tiesi, että jossain päin kaupunkia joku oli juuri kuollut ja että musta savu häälyi jonkun rakennuksen yllä, joka oli juuri romahtanut kasaan yhtenä tomupilvenä. Aamulla olisi väisteltävä ruumiita.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Khaled Hosseini Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin sotien keskelle. Ensin seurataan Mariamia, joka kasvaa maalaistyttönä. 15-vuotiaana hänet naitetaan Kabulissa kolmekymmentä vuottta vanhemmalle Rashidille. Seuraavaksi seurataan Kabulissa kasvanutta Lailaa, jonka tulevaisuus on täynnä toivoa. Sota kuitenkin tuhoaa kaiken ja Lailasta tulee Rashidin toinen vaimo. Pikku hiljaa ystävyys alkaa kasvaa Mariamin ja Lailan välille.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Hosseinin toista kirjaa, Ja vuoret kaikuivat, yritettiin tuputtaa meillä lukiossa, mutten silloin vielä innostunut siitä. Nyt törmäsin aikasemmin julkaistuun Tuhat loistavaa aurinkoa ja päätin lukea sen osana <a href="https://tahdonlukeakirjan.blogspot.com/p/maailman-kirjat-haaste.html">Maailman kirja</a>t -haastetta. Tämän jälkeen tahtoisin lukea Hosseinin muitakin kirjoja!</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alkuun kerronta tuntui tylsältä, mutta vähitellen aloin nauttimaan siitä. Hossein kuvaa joitain asioita todella kauniisti ja tunnelma muuttuu heti, kun sotaisammat ajat muuttuvat helpommiksi tai helpommat ajat kurjemmiksi. Sodan lisäksi kirjassa käsitellään myös muita vaikeita aiheita, kuten keskenmenoa ja parisuhdeväkivaltaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tuhat loistavaa aurinkoa auttaa myös ymmärtämään taisteluita, jotka käytiin läpi vain pikaisesti yläasteen historian tunneilla. En tainnut olla edes elossa kirjan tapahtuma-aikana, joten muistoja uutisotsikoista minulla ei ole. Eniten kuitenkin pidin siitä, että kirja on ennen kaikkea koskettava tarina ystävyydestä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4,5/5</div><div style="text-align: justify;">Hosseini, Khaled. Tuhat loistavaa aurinkoa. Otava. 2008. 399 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: A Thousand Splendid Suns. 2007.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Kristiina Savikurki</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-50489405970067881442021-01-16T12:03:00.001-08:002021-01-16T12:03:42.447-08:00Julia Quinn: Salainen sopimus<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" class="wp-image-1036" data-attachment-id="1036" data-comments-opened="1" data-image-description="" data-image-meta="{"aperture":"0","credit":"","camera":"","caption":"","created_timestamp":"0","copyright":"","focal_length":"0","iso":"0","shutter_speed":"0","title":"","orientation":"0"}" data-image-title="salainen-sopimus" data-large-file="https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=649" data-medium-file="https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=190" data-orig-file="https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg" data-orig-size="1654,2610" data-permalink="https://sivuhenkilo.net/salainen-sopimus/" height="400" loading="lazy" sizes="(max-width: 709px) 85vw, (max-width: 909px) 67vw, (max-width: 984px) 61vw, (max-width: 1362px) 45vw, 600px" src="https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=649" srcset="https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=649 649w, https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=1298 1298w, https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=95 95w, https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=190 190w, https://sivuhenkilo.files.wordpress.com/2021/01/salainen-sopimus.jpg?w=768 768w" width="253" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Hetkeksi Daphne unohti hengittää. Juuri kun hän oli päättänyt, että hänen pelastajakseen julistautunut mies oli parantumattoman ylimielinen, tämä meni ja hymyili tuolla tavoin. Hymy oli poikamainen virnistys, joka sulatti naisten sydämet kymmenen kilometrin säteellä.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Julia Quinnin Salainen sopimus on ensimmäinen osa Bridgerton-sarjasta, joka kertoo 1800-luvulla elävästä Bridgertonien kahdeksanlapsisesta perheestä. Ensimmäisessä osassa seurataan Daphena, jota painostetaan menemään naimisiin sopivan miehen kanssa. Lontooseen on juuri saapunut herttua Simon Basset, joka on luvannut itselleen, ettei ikinä menisi naimisiin tai saisi lapsia. Daphne ja Simon tekevät siis sopimuksen: he esittävät rakastuneita, jotta Simon säästyisi avioliittokysymyksiltä ja miehet alkaisivat tavoittelemaan Daphnea. Pian Daphne kuitenkin huomaa rakastuneensa Simoniin todella.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En tiennyt kirjasta mitään muuta, kuin että siitä tehtyä Netflix-sarjaa oli sanottu 1800-luvun Gossip Girliksi. En siis tiennyt, että se olisi romanttinen, mutta tahdoin lukea sen ennen sarjan katsomista - ja nyt todella toivon, että sarja on kirjaa parempi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alkuun kirja vaikutti mukavalta hyvänmielen kirjalta, joka ei antaisi mitään sen syvällisempää ajateltavaa, enkä juuri muuta odottanutkaan. Juorulehden kirjoittaja Lady Whistledown toi tarinaan mielenkiintoisen lisäkertojan ja Simonin änkytys oli jotain, mitä ei yleensä kirjoissa nähdä. Tartun romanttisiin kirjoihin vain harvoin, koska usein rakkaus on liian nopeasti etenevää salamarakkautta. Salaisessa sopimuksessa Daphnen ja Simonin välinen kemia näkyi kuitenkin alusta asti ja tunteet kehittyivät sopivan nopeasti.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Häiriinnyin jo alkuun siitä, että kirjassa korostettiin konservatiivisia sukupuolirooleja turhan paljon ja ilman, että sillä oli juonen tai maailman rakentamisen kannalta mitään merkitystä. Kirjassa tapahtuva raiskaus sai minut kuitenkin lopullisesti pettymään. Raiskauksen katuminen jää minimaaliseksi ja seuraukset ovat oikeastaan vain hyviä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Bridgerton-sarjan toinen osa kertoo perheen vanhimmasta lapsesta, Antonysta. Nopealla googlailulla sain selville, ettei myöhempien osien pitäisi sisältää raiskauksia, joten saatan lukea nekin, jos kaipaan joskus romanttista luettavaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 2/5</div><div style="text-align: justify;">Quinn, Julia. Salainen sopimus. Tammi. 2021. 360 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: The Duke and I. 2000.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Laura Liimatainen</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-64633152832282323842021-01-13T13:25:00.002-08:002021-01-13T13:25:37.723-08:00Henrik Holoppa: Minä perustin uusnatsijärjestön<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="kansi" class="attachment-shop_single size-shop_single wp-post-image lazyloaded" data-ll-status="loaded" height="400" sizes="(max-width: 300px) 100vw, 300px" src="https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-300x434.jpg" srcset="https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-300x434.jpg 300w, https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-150x217.jpg 150w, https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-415x600.jpg 415w, https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-708x1024.jpg 708w, https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-395x572.jpg 395w, https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi-398x576.jpg 398w, https://kauppa.intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/05/kansi.jpg 1773w" title="kansi" width="276" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>Suurimmiksi rikoksikseni lasken Suomen vastarintaliikkeen perustamisen ja natsiaatteen vihan levittämisen. Ne mahdollistivat väkivallan ja vihan kaikkia kohtaan, joita järjestö pitää vihollisinaan.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Henrik Holapan Minä perustin uusnatsijärjestön on mielenkiintoinen elämäkerta, joka kertoo, miten nuori poika voi päätyä natsiaatten viemäksi, mutta myös, miten siitä voisi päästä eroon. Kirjan on tarkoitus varoittaa ääriliikkeistä haaveilevia nuoria ja olla julkinen anteeksipyyntö.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yritän usein laajentaa maailmankuvaani lukemalla ihmisistä, jotka ajattelevat hyvinkin eri tavalla kuin minä. Holapan kirjaan oli helppo tarttua, koska hän on päästänyt irti aikaisemmista aatteistaan. Todellisuudessa kirjan idea on kuitenkin mielenkiintoisempi kuin kirja itsessään. Kerronta tuntuu tönköltä ja alkaa tylsistyttämään pidemmän päälle. On vaikea lukea pitkiä pätkiä kerrallaan, vaikka yleensä ahmin jopa satoja sivuja päivässä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Holappa pyrkii selittämään, miten hän päätyi tekemään, mitä teki, mutta välillä tuntuu, ettei hän oikein itsekään tiedä sitä. Usein tuntuu siltä, ettei hän edes ole täysillä mukana aatteessa ja epäily on koko ajan läsnä. Ajat, jolloin Holappa oli kaikkein syvimmällä järjestöissä, kuitataan vain muutamalla lauseella. Noista ajoista olisi todella voinut oppia jotain hänen senaikaisesta ajatusmaailmastaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirja etenee johdonmukaisesti kronologisessa järjestyksessä, ja tarinassa pysyy perillä, vaikka vaiheita onkin useita. Tarina opettaa, että vihasta on mahdollista päästä irti ja että todellisuudessa ääriliikkeet näyttävät suuremmilta kuin mitä ovat. Olisin halunnut myös tietää miksi Holappa ajatteli, että jotkut ihmiset ovat alempiarvoisia kuin toiset. Oliko syynä todella vain natsien ihailu? Myös perheen suhtautumisesta asioihin kerrottiin melko vähän.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3/5</div><div style="text-align: justify;">Holappa, Henrik. Minä perustin uusnatsijärjestön. Into. 2016. 201 sivua.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-70063395279959324562021-01-12T12:18:00.003-08:002021-01-12T12:18:38.593-08:00Stephen King: Laitos<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="9789520412968" class="alignleft wp-image-101926 size-medium" height="400" sizes="(max-width: 199px) 100vw, 199px" src="http://mesta.net/wp-content/uploads/2020/01/9789520412968-199x300.jpg" srcset="http://mesta.net/wp-content/uploads/2020/01/9789520412968-199x300.jpg 199w, http://mesta.net/wp-content/uploads/2020/01/9789520412968-16x24.jpg 16w, http://mesta.net/wp-content/uploads/2020/01/9789520412968-24x36.jpg 24w, http://mesta.net/wp-content/uploads/2020/01/9789520412968-32x48.jpg 32w, http://mesta.net/wp-content/uploads/2020/01/9789520412968.jpg 320w" width="265" /></div></div><div style="text-align: justify;"><i>"Kyllä muuten laitan", Tony sanoi edelleen hymyillen. Hän näytti yhä mieheltä, joka auttaisi pikkuväkeä lastenrinteessä ennen kuin yrittäisi tappaa James Bondin myrkkytikalla. "Kuule, se nipistää ihan pikkuisen vain. Tee tämä helpoksi meille molemmille. Istu tuoliin, ja koko homma on ohi seitsemässä sekunnissa. Lähtiessäsi saat Gladysilta rahakkeita. Jos panet hanttiin, sirutan korvasi silti, mutta jäät ilman rahakkeita. Miten on?"</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Stephen Kingin Laitos on kuin Netflixin Stranger Things, mutta kamalampi. Yliluonnollisia kykyjä omaavia lapsia suljetaan salaiseen laitokseen, jossa heille tehdään erilaisia testejä. On selvää, etteivät he pääse ikinä pois, vaikka toisin väitetään. 12-vuotias huippuälykkö Luke on yksi laitokseen suljetuista lapsista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Laitos onnistuu tehtävässään jännityskirjana. Se on paikoin ahdistava eikä sitä voi laskea käsistään. Välillä kivun ja inhottavien testien kuvailu tuntuu mässäilyltä, mutta lopulta sitä ei ole liikaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ympäristön luominen on hidasta, mutta tarkkaa. Yleensä vihaan sitä, miten pitkän se tekee kirjasta, koska lyhyempien kirjojen aloittaminen tuntuu helpommalta. Laitoksessa hidas alku ei kuitenkaan ole puuduttavaa, vaan maailmaan pääsee paremmin sisään ja on helpompi kokea myötätuntoa laitoksessa eläviä lapsia kohtaan. En kuitenkaan tiedä, pidänkö siitä, että Kingillä tuntuu olevan tarve selittää kaikki, eikä juuri mitään jää arvailun varaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vähän harmittaa, etteivät Kingin aikaisemmat teokset ole minulle kovin tuttuja. Olen aikaisemmin lukenut Kingiltä vain Carrien ja Uinu, uinu lemmikkini. Olen myös aloittanu Sen, mutta se jäi kesken. Monet viittaukset muihin kirjoihin jäivät minulta siis huomaamatta. Lukemistani Laitos on kuitenkin varmaan paras ja pakko sanoa, että se innosti minut lukemaan lisää Kingiltä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">King, Stephen. Laitos. Tammi. 2020. 574 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: The Institute. 2019</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Ilkka Rekiaro</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-64395299154411173112021-01-08T07:44:00.001-08:002021-01-08T07:44:30.613-08:00Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" class="wp-image-8311" height="400" loading="lazy" sizes="(max-width: 207px) 100vw, 207px" src="https://kirjaluotsi.fi/wp-content/uploads/2020/10/tuhkaan_piirretty_maa-207x300.jpg" srcset="https://kirjaluotsi.fi/wp-content/uploads/2020/10/tuhkaan_piirretty_maa-207x300.jpg 207w, https://kirjaluotsi.fi/wp-content/uploads/2020/10/tuhkaan_piirretty_maa.jpg 318w" width="276" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Maalisk. 1944</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Eilen tuli taas iso kuorma vankeja. Ne ovat tulleet Danzigista asti, laivalla Helsinkiin, Helsingissä ne ahdataan suoraan junaan, joka menee Rovaniemelle. Rovaniemeltä kuorma-autolla tänne. Nämä kulkevat sellaisten pitäjien ja kuntien läpi, joista minä en ollut kuullutkaan. Sitten ne ovat täällä. Maailman laidalla. Kuolevat tänne.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa on kahdessa ajassa kulkeva romaani, joka kertoo Lapin vankileireistä ja jälleenrakentamisesta. Toisessa ajassa Väinö Remes on Lapissa sotilaana saksalaisten johtamalla vankileirillä, toisessa Inkeri etsii sotien jälkeen kadonnutta miestään, josta on viimeksi kuultu tuolla alueella. Pikku hiljaa vankileirin salaisuudet alkavat selvitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En ajatellut, että tarttuisin taas toisesta maailmansodasta kertovaan historialliseen romaaniin. Kirjan aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen ja varmasti melko tuntematon monelle. Yläasteen historiantunneilla Lapin sota ja vankileirit mainittiin ainakin meillä vain sivulauseessa. Oli surullista lukea myös saamelaisten kokemasta syrjinnästä, kuinka nuori saamelaistyttö Bigga-Marja haluakiin lopulta, että häntä kutsutaankin Marjaksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Odotin, että kirja saisi minut kokemaan jonkinlaisia tunteita tai herättäisi enemmän ajatuksia. Se kyllä piti otteessaan loppuun asti, mutta henkilöt jäivät sen verran pinnallisiksi, etten oikein osannut elää heidän tunteitaan. Toisaalta, kirjassa käsiteltävät aiheet ovat sen verran rankkoja, että niitä on vaikea käsitellä. Olisin kuitenkin toivonut, että kirja olisi herättänyt minussa suuremman vihan saamelaisten kokemaa syrjintää kohtaan. Myös moni seksikohtaus oli täysin turha.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pidin kuitenkin Rautiaisen kerrontatavasta ja lyhyistä lauseista. Toivon, että pääsisin lukemaan hänen kirjojaan myöhemminkin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3,5/5</div><div style="text-align: justify;">Rautiainen, Petra. Tuhkaan piirretty maa. Otava. 2020. 298 sivua.</div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-70034744199056266302021-01-05T01:46:00.000-08:002021-01-05T01:46:00.115-08:00Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" class="attachment-large size-large wp-post-image" height="400" loading="lazy" src="https://www.kirjavinkit.fi/wp-content/uploads/2018/01/index-1.jpg" width="254" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Mutta kun minä tulen kotiin, riisun sen roolin ja katson peiliin ja totean olevani huijausta. En minä ole pärjännyt, ystävä rakas. Minä olen pärjäillyt, koska en ole voinut tai osannut muutakaan.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Anni Saastamoinen kertoo esikoisromaanissaan Depressiopäiväkirjat masennuksesta omakohtaisten kokemuksien kautta. Kirja kertoo hienosti, kuinka salakavalasti masennus voi sairastuttaa mielen, kuinka kiusaajien haukkumisia alkaa pikku hiljaa toistaa itselleen. Saastamoinen ottaa myös kantaa siihen, miten vaikeaa masentuneen on saada apua - masentuneen, joka ei muutenkaan jaksa juuri mitään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Depressiopäiväkirjat on niin lyhyt, että siihen on helppo tarttua, ja vaikkei kirjasta pitäisikään, ei lopulta ole hukannut paljoa aikaa. Tekstissä on paljon kiroilua, mikä johtuu vihasta ja aggressiosta, jota Saastamoisen masennus aiheuttaa. Minua kirosanatulva ei kuitenkaan haitannut, ne tekivät kirjasta vain aidomman tuntuisen. Kirja ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut liian synkeä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Se, kuinka paljon kirjasta pitää, riippuu varmasi siitä, missä elämäntilanteessa sen lukee. Masennus on ollut pitkään läsnä lähipiirissäni ja itsellänikin on ollut ongelmia ahdistuksen kanssa. Samaistuin useisiin kirjan ajatuksiin ja uskon, että jokainen löytää kirjasta ainakin yhden samaistuttavan lauseen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ulkopuolisten on välillä vaikea ymmärtää masennuksen kanssa elävää ja mielestäni Depressiopäiväkirjat kertoo hienosti, millaista se todella on. Se ei kuitenkaan jäänyt vellomaan yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa ja tarina eteni. Kirjan lopussa on myös vinkkejä masennuksesta kärsivän läheisille. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4,5/5</div><div style="text-align: justify;">Saastamoinen, Anni. Depressiopäiväkirjat. Kosmos. 2017. 157 sivua.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-10772715592773143162021-01-03T03:11:00.002-08:002021-01-03T03:13:12.185-08:00Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1005" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJgwaLh-nXWw_MhG2TuLQf-qEYft9Oh2nyqJNd5P5JeQW80b1YaOTwyTKfj07s_XsR-Ok0EhweElQBgiLpg49X872TCbpNMUXI83rWZgIUX4-okStIyjHTyjPcvdHCT3QLUA06WvazncE/w251-h400/yksi+meist%25C3%25A4.jpg" width="251" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Simon kohottaa irvistäen mukiaan. "Tämä maistuu ihan paskalta." Hän laskee mukin pulpetille, ja minä pyörittelen silmiäni hänen teatraaliselle eleelleen. Silloinkin, kun hän lysähtää maahan, kuvittelen hänen edelleen pelleilevän. Mutta sitten hän alkaa hinkua.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Karen M. McManusin kirjoittaman Yksi meistä valehtelee alku muistuttaa Breakfast Clubia. Koulun priimus Bronwyn, suosittu baseball-tähti Cooper, koulun prinsessa Addy, paha poika Nate sekä kummajainen ja koulun juorusivuston ylläpitäjä Simon päätyvät jälki-istuntoon samaan aikaan. Breakfast Clubimainen tunnelma haihtuu kuitenkin pian, kun Simon saa allergisen kohtauksen ja kuolee vain päivää ennen, kuin hänen oli tarkoitus julkaista paljastuksia kaikista paikalla olleista. Heistä kaikista tulee epäiltyjä, kun selviää, ettei Simonin kuolema voinut olla vahinko.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yksi meistä valehtelee on ollut lukulistallani jo sen ilmestymisvuodesta lähtien, koska halusin tietää, millainen YA jännäri olisi. Se onnistuikin pitämään otteessaan loppuun asti, vaikka loppuratkaisu ei tullutkaan täysin yllätyksenä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alkuun henkilöt tuntuivat jopa liian stereotyyppisiltä, mutta pikku hiljaa jokaisen tarina syveni. Kun jokainen heistä oli kertojana, aloin pikku hiljaa toivoa, ettei kukaan heistä olisi syyllistynyt murhaan. En kuitenkan pitänyt McManusin kirjoitustyylistä, joka muistutti minua Netflixin huonoista teinisarjoista. Voi olla, että osa siitä johtuu paikoin kömpelöstä suomennoksesta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yksi meistä valehtelee on rakennettu hyvin enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Se olisi pärjännyt oikein hyvin vain yhtenä kirjana, mutta siitä on ilmestynyt toinen osa, Yksi meistä on seuraava. Ilmeisesti toisen osan keskiössä ovat kuitenkin eri henkilöt, joten saatan lukea senkin. Ainakin tekeillä olevan sarjan aion katsoa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">McManus, Karen M. Yksi meistä valehtelee. WSOY. 2018. 358 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: One of us is lying. 2017.</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Inka Parpola</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><i>Ps. Kirjan nimi sai päässäni pyörimään ABBAn One Of Us:in.</i></div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-85669117746621855952021-01-01T13:57:00.000-08:002021-01-01T13:57:15.978-08:00Tara Westover: Opintiellä<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img height="400" itemprop="image" src="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789513192839_frontcover_final_medium.jpg" width="254" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Koulubussi ajaa alhaalla ohitsemme pysähtymättä. Olen vasta seitsemän, mutta ymmärrän, että juuri tämä erottaa perheemme selvimmin muista. Me emme käy koulua.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tara Westoverin muistelmateos Opintiellä kertoo mielenkiintoisen tarinan tytöstä, joka kasvoi Idahon vuorilla ilman juuri minkäänlaista koulutusta. Hänen isänsä vuoksi koko perhe odottaa lopun aikoja ja pelkää hallituksen aivopesua. Seitsemästä lapsesta osalla ei ollut pitkään edes syntymätodistusta. Lopulta Westover väittelee itsensä jopa tohtoriksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Löysin Westoverin kirjan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=qCxpjIAupr4" target="_blank">Cindyn videolta</a>, jossa hän listasi parhaat kirjat, jotka oli lukenut vuonna 2019. Tarina kuulosti mielenkiintoiselta ja sitä se todella olikin. Westoverin hidasta taistelua lapsuudessa opittuja uskomuksia vastaan on välillä aivan uskomatonta kuunnella.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Opintiellä sisältää paljon tärkeitä opetuksia. Se kertoo koulutuksen ja lääketieteen merkityksestä sekä siitä, miten vanhemman mahdollinen mielisairaus voi vaikuttaa koko perheeseen. Se kuvaa hienosti myös sitä, kuinka vaikea perheen rakkaudesta on päästää irti. On todella helppoa kuunnella rakastamiensa ihmisten mielipiteitä ja uskoa valheitakin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Suurimman osan ajasta rivien välistä näkee, että Westover välittää edelleen perheestään. Silti välillä kirja tuntuu enemmänkin vihakirjeeltä perheelle, jonka maailmankuva on erilainen. Kirja kertoo kuitenkin vain Westoverin puolen tarinasta, vaikka joissain kohdissa hän on kertonut myös veljiensä eriävistä muistikuvista. Hänen isänsäkin tuntuu tahtovan pelkästään hyvää hänelle - vaikka hän osoittaakin sen omalla tavallaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka kirja onkin osin tylsä ja aluksi jumitettiin pitkään Westoverin lapsuudessa, en yhtään ihmettele, että Barack Obamakin on pyytänyt jokaista lukemaan sen. Kirjan opetukset ovat sen verran tärkeitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">Westover, Tara. Opintiellä. Tammi. 2018. 435 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: Educated. 2018.</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Tero Valkonen</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-14580645605287126452020-12-30T04:28:00.001-08:002020-12-30T04:28:00.803-08:00Victoria Aveyard: Lasinen miekka<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1083" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwnDVs-DbkcCHgtVCvgz0hyWlSYdbfp0XV2mDnCL3o7ex3rN_XiJmLQoTAXYE0Qvl2t8mFmhTiZZfPbYX4iex_oUOuivnrsnhjK0m-ehB2HRodvXzz5-Jy2LQOBm-OnuNlxnIwqOndnbc/w270-h400/lasinen_miekka.jpg" width="270" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>"Salamatyttö", heidän huuliltaan kantautuu. Metalliseinistä kaikuva sana ympäröi minua kuin Elaran kammottavat kuiskaukset ja kangastelee mielessäni. Pikku salamatyttö. Niin hän minua kutsui, niin he minua nimittivät.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Ei. Ei se niin ole.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Suoristan selkäni kivusta huolimatta ja kohottaudun koko pituuteeni.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>En ole enää "pikku".</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Lasinen miekka on toinen osa Victoria Aveyardin Hopea-sarjaa, jonka ensimmäinen osa on <a href="https://tahdonlukeakirjan.blogspot.com/2020/11/victoria-aveyard-punainen-kuningatar.html">Punainen kuningatar</a>. Mare lähtee etsimään itsensä kaltaisia uusverisiksi kutsuttuja ja yrittää samalla vältellä Nortan kuninkaaksi kruunattua Maveniä. Aikaisemmat taistelut ja pettymykset ovat jättäneet häneen jälkensä, mikä tekee kaikesta tuskallisempaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En ollut ajatellut, että lukisin Lasisen miekan näin pian ensimmäisen osan jälkeen, mutta jotenkin päädyin sen luo. Odotukseni olivat korkealla, koska Punainen kuningatar herätti minussa henkiin sen Nälkäpelejä rakastavan teinin, joka eli täysillä mukana kirjojen kolmiodraamoissa. Lasinen miekka tuotti kuitenkin pettymyksen, kuten sarjojen toiset osat yleensä tekevät.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjassa tapahtui samaan aikaan paljon ja ei mitään. En oppinut tuntemaan maailmaa juuri ollenkaan paremmin ja uusia paljastuksia tapahtui vain silloin tällöin. Myös henkilöiden kehittyminen tuntui tapahtuvat yhtäkkiä ilman kunnon pohjustusta. Ensimmäisen osan juonenkäänteet oli rakennettu niin hienosti, että toinen osa tuntui hutaistulta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Uskon, että luen sarjan kolmannen osan vielä jossain välissä. Välitän edelleen sarjan henkilöistä ja tahdon tietää, mitä heille tapahtuu.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3,5/5</div><div style="text-align: justify;">Aveyard, Victoria. Lasinen miekka. Aula & CO. 2017. 526 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: Glass Sword. 2016.</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Jussi Korhonen</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-4460192975871070312020-12-28T15:00:00.002-08:002020-12-28T15:00:02.903-08:00Waris Dirie, Cathleen Miller: Aavikon kukka<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Kansikuva" height="400" src="https://vaski.finna.fi/Cover/Show?author=Dirie%2C+Waris&callnumber=&size=large&title=Aavikon+kukka&recordid=vaski.670339&source=Solr&isbn=9510367486&index=0" width="248" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Rituaalileikkauksen todelliset yksityiskohdat salataan. Niitä ei kerrota tytöille. Tytöt tietävät vain, että jotakin erityistä tapahtuu kun sen aika koittaa.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Niinpä kaikki tytöt Somaliassa odottavat innokkaasti seremoniaa, joka tekee pikkutytöstä naisen.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Waris Dirie kertoo lähes uskomattoman tarinansa Aavikon kukassa. Dirie on huippumalli ja ihmisoikeustaistelija, joka syntyi ja kasvoi Somaliassa. Hänet silvottiin alle kouluikäisenä ja 13-vuotiaana hänen isänsä oli naittamassa hänet vanhalle miehelle. Siitä alkoi pakomatka, jonka päätteeksi Dirie päätyy lopulta Lontooseen. Silpominen ja siitä seuraavat vaivat ovat läsnä koko kirjan ajan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Löysin Aavikon kukan Bookbeatin suosituimpien uutuuksien joukosta ja aloin kuuntelemaan sitä ilman minkäänlaisia odotuksia. Kirjan kuuntelu taisi olla virhe, koska kuuntelen kirjoja usein iltaisin, mutta monien rajujen kohtauksien jälkeen nukahtaminen oli vaikeaa. Etenkin silpomisesta kuuntelu oli vaikeaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka kirjan kuuntelu on osin vaikeaa, Dirien tarina on yksi hienoimmista ja inspiroivimmista, jonka olen kuullut. En ole ikinä ennen saanut selvää, mitä tyttöjen silpominen todella tarkoittaa tai millaisia seurauksia sillä voi olla. Kirja sai minut lahjoittamaan Solidaarisuus-säätiön joulukeräykseen silpomisen ehkäisemiseksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Aavikon kukasta on julkaistu myös elokuva, jonka saatan katsoa jossain välissä. Kirja jää kuitenkin minuun eniten vaikuttaineiden kirjojen joukkoon pitkäksi aikaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 5/5</div><div style="text-align: justify;">Dirie, Waris ja Miller, Cathleen. Aavikon kukka. WSOY. 1999. 253 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: Desert Flower. 1998.</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Riitta Toivanen</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-55119293844645368972020-12-27T15:29:00.001-08:002020-12-27T15:29:19.557-08:00S. K. Tremayne: Tulilapsi<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1072" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjetVcr1WwJHF145rJLd_HXDJh4yloah7n5Z4KQPMw3Pot-JlPnjYa9RX7JaqQ6SqkVq3Lz9ZP5UWb5pM2Kz2ecyzA472VGOPXmgEEkItjdXtCVXISMrGg66okBQ3WD2aTlSNklQkTtgdJ0/w267-h400/tulilapsi.jpg" width="267" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Auttakaa. Tunnen luhistuvani. Ääni kuulosti oksettavan todelliselta - kuin se olisi kuulunut joulukuusen takaa, mustasta kolmiosta mustasta kulmassa tai kenties sittenkin kuusen toiselta puolelta, television luota, jossa on toinen tumma hahmo hämärässä. Minun on pidettävä pelkoni ja sekavuuteni piilossa.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">S. K. Tremaynen Tulilapsi on mielenkiintoinen trilleri, joka sijoittuu valtavaan kartanoon Cornwallissa, Englannissa. Rachel on juuri muuttanut kartanoon mentyään naimisiin rikkaan juristin, Davidin, kanssa. Davidin maineikas suku on rikastunut aikoinaan kaivostoiminnalla ja kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Täydellinen pinta alkaa kuitenkin murtua, kun Davidin poika Jamie väittää juuri kuolleen äitinsä olevan elossa ja David tuntuu salaavan kuolemaan liittyviä yksityiskohtia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Luin Tremaynen <a href="https://tahdonlukeakirjan.blogspot.com/2017/10/s-k-tremayne-jaakaksoset.html">Jääkaksoset</a> muutama vuosi sitten ja taisin silloin sanoa, etten todennäköisesti tule tarttumaan kirjailijan muihin kirjoihin. Päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden Tulilapselle kuultuani siinä olevan yliluonnollisia piirteitä. Niitä kirjassa olikin, mutta muuten se jäi melkoiseksi pettymykseksi.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Nautin kirjan synkästä ja painostavasta kartanomiljööstä. Unelmani olisi asua isossa kartanossa, joka on täynnä salakäytäviä ja salahuoneita. On myös mielenkiintoista, miten Tremayne käyttää lapsia kauhun välineenä. Pelkään eniten tulevassa työssäni juuri lapsipotilaiden kohtaamista, koska heidän mielensä toimii erilailla kuin omamme. On vaikea käsittää, puhuuko Jamie totta vai yrittääkö hän tahallaan pelotella Rachelia.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka kirjassa on useita mielenkiintoisia elementtejä, moni asia jäi vaivaamaan. Rachelin ja Davidin salamarakkaustarina ei ollut mielestäni uskottava ja minua häiritsi, kun Rachel pohti aikaa, jolloin hän oli ollut itsenäinen ja vahva feministi. Eikö nainen voi olla feministi, jos menee naimisiin ja tahtoo jäädä kotiin?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tulilapsi ei ollut yhtä hyytävä tai jännitävä kuin Jääkaksoset, vaikka se onnistuikin pitämään minut otteessaan loppuun saakka. Salaisuudet olivat mielenkiintoisia ja juonenkäänteet osin ennalta arvaamattomia. Vaatii kuitenkin aika paljon, että tarttuisin Tremaynen kolmanteen kirjaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3/5</div><div style="text-align: justify;">S. K. Tremayne. Tulilapsi. Otava. 2017. 365 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Engalnninkielinen alkuteos: The Fire Child. 2016.</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Jaana Iso-Markku</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-17497722012871849462020-12-26T15:26:00.004-08:002020-12-26T15:26:37.557-08:00Kristin Hannah: Satakieli<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" class="size-large wp-image-1757 aligncenter" height="400" sizes="(max-width: 681px) 100vw, 681px" src="https://assets.lily.fi/uploads/sites/3613/IMG_4930-681x1024.jpg" srcset="https://assets.lily.fi/uploads/sites/3613/IMG_4930-681x1024.jpg 681w, https://assets.lily.fi/uploads/sites/3613/IMG_4930-200x300.jpg 200w, https://assets.lily.fi/uploads/sites/3613/IMG_4930-768x1155.jpg 768w, https://assets.lily.fi/uploads/sites/3613/IMG_4930.jpg 910w" width="266" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Yhden sukupolven miehet olivat lähdössä sotaan. Taas.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Älä ajattele sitä, Vianne ajatteli. Älä muista, millaista oli viimeksi, kun miehet ontuivat kotiin kasvot palaneina, kädettöminä, jalattomina...</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Vianne takertui Antoinen käteen, kun mies osti heille liput ja ohjasi heidät junaan. Kolmannen luokan vaunussa, jossa ihmiset olivat vieri vieressä tukahduttavassa kuumuudessa kuin kaislat kaislikossa, Vianne istui selkä jäykkänä, käsi Antoinen kädessä, käsilaukku sylissään.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kristin Hannah'n Satakieli on kaunis tarina kahdesta siskosta, Viannesta ja Isabellesta, jotka yrittävät parhaansa mukaan ja omilla tavoillaan selviytyä toisen maailmansodan aikaisesta Ranskasta, joka on natsien miehittämä. Tarina kulkee kahdessa ajassa: nykyhetkessä ja toisessa maailmansodassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Katson paljon Youtube-videoita, joissa ihmiset arvostelevat ja suosittelevat kirjoja. Törmäsin Satakieleen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=AgLaqJx72pA" target="_blank">PersueProjectin videolla</a>, jolla listattiin kirjoja, jotka itkettävät varmasti - eikä hän ollu väärässä. Vietin viimeiset kirjan sivut vuodattaen niin surun kuin onnenkin kyyneliä ja itkin vielä jonkin aikaa kirjan päätyttyäkin.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Vaikka toinen maailmansota on aika kulutettu aihe, Hanna onnistuu esittämään sen näkökulmasta, joka on ainakin minulle täysin uusi. Sodan käänteet ja raskas elämä kotirintamalla nähdään Viannen ja Isabellen silmin, eikä usein ole tiedossa, mitä sodassa sillä hetkellä tapahtuu. Naiset käyvät omanlaistaan sotaa. Myös tarinat sisarusrakkaudesta ja perhesiteistä ovat tärkeä osa kirjaa. Tuoko sota yhteen siskokset, joiden välit ovat aina olleet täynnä erimielisyyksiä? Vai kasvattaako sota kuilua, kun toinen haluaa tehdä kaikkensa Ranskan puolesta ja toinen perheensä?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Hannahin kertomana sota-ajasta lukeminen ei ollut liian rankkaa ja tarina kaappasi minut heti mukaansa. Varmasti se, että loppu sai minut itkemään, nosti kirjalle antamiani pisteitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4,5/5</div><div style="text-align: justify;">Kristin Hannah. Satakieli. WSOY. 2019. 568 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Engalnninkielinen alkuteos: The Nightingale. 2015</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Kaisa Kattelus</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-91868701369466674572020-11-18T12:51:00.000-08:002020-11-18T12:51:26.702-08:00Miika Nousiainen: Pintaremontti<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="2" class="width-100" height="400" src="https://otava.fi/wp-content/uploads/isbn/9789511354031-400x0-c-default.jpeg" style="text-align: start;" width="280" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Samin ainoa rikos on isäksi haluaminen. Onko isyys tavoittelemisen arvoinen tila? Vähäpätöiseenkin ammattiin tarvitaan koulutus, mutta tämä kaikkein vaikein ja mahdottomin homma pitää tehdä fiilispohjalta amatöörimäisesti. Vanhemmilla on niin monta tapaa pilata lapsen tulevaisuus ja aika vähän keinoja taata jonkinlainen onnistuminen. Jos vanhemmuus olisi yritys, se menisi konkurssiin ennen ensimmäistä tilinpäätöstä.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Miika Nousiaisen Pintaremontti on mielenkiintoinen kuvaus vaikeista perhesuhteista. Kirjassa seurataan viittä henkilöä. Sami stressaa, löytääkö hän ikinä naista, jonka kanssa saada lapsi, kun hänen siskonsa Henna pohtii, miksei hän saa lasta lukuisista yrityksistä huolimatta. Samaan aikaan Samin ystävä Markus yrittää selviytyä arjesta kolmen tytön yksinhuoltajana, kun taas Pesonen huolehtii lapsien sijaan omista vanhemmistaan. Samin äiti totuttelee uuteen elämäänsä leskenä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Luin aikaisemmin marraskuussa Nousiaisen <a href="https://tahdonlukeakirjan.blogspot.com/2020/11/miika-nousiainen-juurihoito.html" target="_blank">Juurihoidon</a>, enkä suunnitellut lukevani muita hänen kirjojaan lähiaikoina. Kun Pintaremontti oli pomppinut silmilleni riittävän pitkään BookBeatissa, päätin ottaa sen kuunteluun - ja se osoittautuikin Juurihoitoa paremmaksi. Se sai minut jopa välillä nauramaan tilannekomiikallaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Henkilöitä on paljon, mutta jokaisen elämäntilanne on niin erilainen, ettei niissä mene sekaisin. Henkilöiden tarinoihin kytkeytyviä vaikeita aiheita on niin monta, ettei kirjan päätyttyä niitä kaikkia voi edes muistaa. Ongelmiin ei kuitenkaan paneuduta kovin syvällisesti ja huumori kulkee mukana koko kirjan ajan, enkä muuta odottanutkaan.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Mielenkiintoisinta kirjassa oli mielestäni havainnot nykyelämästä. Lisäksi Samin vauvakuume ja Markuksen ihananoloiset lapset saivat minutkin haaveilemaan vauvasta.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4/5</div><div style="text-align: justify;">Miika Nousiainen. Pintaremontti. Otava. 2020. 365 sivua.</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-51872307984079535922020-11-17T03:15:00.000-08:002020-11-17T03:15:20.196-08:00Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="24 pientä ihmettä" class="img-responsive" height="400" src="https://gummerus.studio.crasman.fi/file/dl/c=bookpage/P3kI1w/YJuLFUxOP4GX5rc7xE1VEw/24_pienta_ihmetta20773.jpg" style="text-align: start;" width="274" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Kaksikymmentä neljä hyvää tekoa kahdessakymmenessä neljässä päivässä. Se oli täydellinen suunnitelma joulukuulle: muiden auttaminen pienissä ja suurissa asioissa. Ehkä jonkun elämä voisi jopa muuttua paremmaksi. Emma loikkasi ison lumikinoksen yli. "Niklas olisi pitänyt uudesta harrastuksestani. Hän olisi nauranut ja sanonut, että sellainen maailmanpelastaja sinä olet."</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">24 pientä ihmettä on jouluinen tarina Emmasta, jonka mies on kuollut kaksi vuotta sitten. Emma potee syyllisyyttä kuolemasta ja päättää sovittaa tekonsa tekemällä joka päivä jouluun asti yhden hyvän teon. Pikku hiljaa hän huomaa saavansa otteen elämästä uudelleen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yritän etsiä luettavaa aina uusista kategorioista, jotta päätyisin lukemaan mukavuusalueeni ulkopuolella olevia kirjoja. 24 pientä ihmettä löytyi romantiikkakategoriasta ja pelkäsin sen kertovan jostain ällöttävästä salamarakkaudesta. Onnekseni se oli kuitenkin hyvän mielen kirja, jossa romantiikka oli oikeastaan vain taustalla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Alkuun kirja oli hieman tylsä, kun juuri mitään ei tapahtunut, ja henkilöt olivat vain ärsyttävän kärttyisiä. Mietin myös, olisiko Emman siskon Magdan pitänyt auttaa Emmaa patistamalla häntä ammattilaisen puheille sen sijaan, että olisi tungeksinut hänen elämäänsä. On selvää, että Emman mielenterveys ei ole ihan kunnossa kirjan alkupuolella. Lopulta aloin kuitenkin pitämään kirjasta, kun Emman elämässä alkoi pikkuhiljaa tapahtua enemmän asioita ja joulutunnelma lisääntyi. Oli ihanaa seikkailla Tukholmassa ja lukea Emman lähipiirin arkisista ongelmista.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Jos etsit romanttista kirjaa, tämä ei ole sinulle. Jos etsit mukavaa joulunodotuskirjaa, saatat pettyä. Jos etsit mukavaa, hyvän mielen kirjaa ja luet sitä ilman odotuksia, saat mukavan lukukokemuksen ja kaupan päälle hieman romantiikkaa ja joulutunnelmaa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3,5/5</div><div style="text-align: justify;">Jenny Fagerlund. 24 pientä ihmettä. Gummerus. 2020. 269 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Ruotsinkielinen alkuteos: 24 goda gärningar. 2018</div><div style="text-align: justify;">Suomentanut: Antti Saarilahti</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-27664155642928856042020-11-16T01:54:00.002-08:002020-11-16T01:56:12.656-08:00Emmi Itäranta: Teemestarin kirja<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="www.akateeminen.com/media/catalog/product/cache..." class="n3VNCb" data-noaft="1" height="400" jsaction="load:XAeZkd;" jsname="HiaYvf" src="https://www.akateeminen.com/media/catalog/product/cache/9038b6c68e424f21cb8c050e5aa29dc2/9/7/9789518516296_1.jpeg" style="height: 404px; margin: 0px; text-align: start; width: 250px;" width="248" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Kuolema on veden liittolainen, eikä niistä kumpaakaan voi erottaa meistä, sillä meidät on tehty veden muuttuvaisuudesta ja kuoleman läheisyydestä. Vesi ei kuulu meille, vaan me kuulumme vedelle: kun se on valunut sormien ja huokosten ja ruumiiden läpi, meitä ei erota enää mikään.</i></div>
<div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Emmi Itärannan Teemestarin kirja sijoittuu aikaan, jolloin kaikille ei riitä vettä mielin määrin ja sitä säännöstellään. Kirjan päähenkilö Noria on teemestareiden sukua ja hänestä on pian tulossa uusi teemestari. Samalla hänelle jaetaan teemestarisukunsa tarkoin vaalima salaisuus. Teemestarin kirja on edelleen - kahdeksan vuotta julkaisunsa jälkeen - pelottavan ajankohtainen kuvaus mahdollisesta tulevaisuudestamme.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Tämäkin on yksi niistä kirjoista, joita meille tuputettiin lukiokursseilla, mutta johon en ikinä tarttunut. En ikinä ajatellut, että se olisi minuntyylinen kirja - kasvot kirjojen kansissa eivät oikein houkuta minua. Olinkin puoliksi oikeassa ja nyt minun on vaikea päättää, mitä mieltä olen.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kerronta ja kuvaukset ovat lähes henkeäsalpaavan kauniita ja teksti soljuu lukijan lävitse kitkatta. Juoni ei kuitenkaan kaappaa lukijaa täysin mukaansa, mutta samaan aikaan lukemista ei pysty lopettamaan. Aina tulee jokin uusi salaisuus, josta tahtoo kuulla kaiken. Mitä kansalta piilotellaan? Miksi Norian vanhemmat kuiskivat keskenään? Minkä katastrofin ihmiskunta on kokenut?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minulle kirjasta jäi todella ristiriitainen olo. Tarina ja hahmot jäävät hieman etäiseksi, mutta samaan aikaan se jättää paljon pohdittavaa myöhemmäksi. Vaikkei kirjassa sitä suoraan sanotakaan, on aika ilmiselvää, että ihmiskunnan ongelmat johtuvat ilmastonmuutoksesta. Entisajat ovat jättäneet jälkeensä vain vesipulan ja läjän muovikasseja.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3,5/5</div><div style="text-align: justify;">Emmi Itäranta. Teemestarin kirja. Teos. 2012. 266 sivua.</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-26849789428866869082020-11-14T11:17:00.001-08:002020-11-14T11:17:31.989-08:00Victoria Aveyard: Punainen kuningatar<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img class="kansikuva" height="400" src="https://kuiske.fi/wp-content/uploads/2017/03/7877.jpg" style="text-align: start;" width="275" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Mieleeni palaa Suurpuutarha ja kauniit, julmat olennot, jotka kutsuvat itseään ihmisiksi. Kaikki koreilevia ja turhamaisia tylyine katseineen ja kiivaine luonteineen. Nämä hopeiset, joita Walsh nimittää Ylhäisiksi huoneiksi, tuskin ovat erilaisia. Voivat olla pahempia.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">Victoria Aveyardin kirjoittama Punainen kuningatar on Hopea-sarjan ensimmäinen osa. Se sijoittuu maailmaan, jossa ihmiset on jaettu kahteen kastiin verensä perusteella - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvasta kansaa ja hopeat ylhäistä eliittiä, jolla on yliluonnollisia voimia, kuten tulen- tai vedenhallinnan voimat. Mare Barrow on punainen tyttö, joka joutuu hopeiden keskuuteen ja paljastuu, että hänelläkin on oma yliluonnollinen voimansa. Samaan aikaan punaisten vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeiden ylivaltaa. Millä puolella kukakin on? Mikä Mare on?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Olin kuullut kirjasta jo vuonna 2015, kun sitä hehkutettiin Yhdysvalloissa. Nyt törmäsin siihen uudestaan ja olin aavistuksen vastahakoinen, koska YA fantasiaromaanit eivät ole enää pitkään aikaan saaneet minua kokemaan samanlaisia tunteita kuin joskus nuorena. Tarina kuitenkin tempaisi minut mukanaan ja elin täysillä kirjan maailmassa.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan alku oli hieman hidas, mutta mielestäni oli tärkeää tietää, millaisesta maailmasta Mare tulee punaisena tyttönä. Myöhemmin kontrasti punaisten ja hopeiden maailman välillä tulee selväksi. Maren ja prinssiveljesten kolmiodraamaa voi pitää kliseisenä, mutta se on niin hyvin tehty, että oikeastaan se tuo vain kiinnostavan lisämausteen kirjalle. Itse asiassa kolmiodraama oli juuri se, mikä sai minut kokemaan kirjan henkilöiden tunteet eri tavalla kuin pitkään aikaan. Kirjan jokainen juonenkäänne sai minut hätkähtämään.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Naisten välinen vihamielisyys ärsytti minua etenkin kirjan alkuvaiheessa. Kun ylhäisten sukujen naimaikäiset tytöt kilpailivat siitä, kuka saisi naida kruununprinssin, tytöt tuntuivat vihaavan toisiaan. He olivat kaikki samassa veneessä, ja he olisivat voineet tukea toisiaan. Voittaja valittiin kuitenkin reilulla pelillä. Lisäksi kirja ruokki ajatusta siitä, että nainen ei voi olla vahva, jos hän itkee.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Joka tapauksessa pidin kirjasta niin paljon, etten malta odottaa seuraavan kimppuun pääsemistä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 4,5/5</div><div style="text-align: justify;">Victoria Aveyard. Punainen kuningatar. Aula & CO. 2016. 451 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: Red Queen. 2015.</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Jussi Korhonen</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-4043716406481300722020-11-13T00:00:00.002-08:002020-11-13T00:00:15.814-08:00B. A. Paris: Suljettujen ovien takana<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="Suljettujen ovien takana" class="img-responsive" height="400" src="https://gummerus.studio.crasman.fi/file/dl/c=bookpage/9Ux82g/jy2_mXNouIqiC-b2eFXA5Q/Suljettujen_ovien_takana20070.jpg" style="text-align: start;" width="255" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Hän seurasi vierestä, kun panin kengät jalkaani ja otin laukkuni, ja kysyi sitten, miksi olin niin hermona. Yritin väittää, että jännitin hänen työtovereidensa tapaamista, mutta hän ei uskonut - eikä se ollut mikään ihme, koska olin tavannut useimmat heistä häissämme. Hän tutki vaatteeni ja pakotti minut kääntämään taskut nurin, ja sen jälkeen hän halusi nähdä laukkuni. En yllättynyt yhtään raivokohtauksesta, jonka Jack sai löydettyään pinnin. Rangaistus oli juuri se, millä hän oli uhkaillut. Hän siirsi minut asumaan lähes tyhjään, ankeaan huoneeseen ja alkoi pitää minua nälässä</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">Suljettujen ovien takana on täydellisestä parista kertova B. A. Parisin jännitysromaani. Kuva täydellisyydestä kuitenkin rikkoutuu nopeasti, kun paljastuu, että komea lakimies Jack pitääkin kaunista vaimoaan, Gracea, lukittuna huoneessaan ja usein nälissään. Kirja on karmaiseva muistutus parisuhdeväkivallan olemassaolosta ja siitä, että kaikki ei ole sitä, miltä päällisin puolin näyttää.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Löysin kirjan BookBeatin kuunnelluimpien joukosta ja kuuntelin sen alusta loppuun päivässä. Alkuun kirja vaikutti ällöttävältä romantiikkakirjalta, jollaista vihaan, ja meinasin lopettaa kirjan kesken. Pikku hiljaa vinkit Jackin pahuudesta kuitenkin lisääntyivät ja lopputulos olikin karmea. Sain lopulta sen jännityskirjan, jota olinkin odottanut.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Asioita, jotka minua ärsytti kirjassa, on hieman liikaa. Minulla meni hermo pariskunnan ystävien ulkonäkökeskeisyyteen ja pohdin, eikö kukaan huomaa Jackin ulkopuolellekin näkyvää kontrolloivaa käytöstä. Kukaan ei ihmettele, miksei Grace liiku missään ilman Jackia ja kun Grace kertoo luopuneensa työstään Jackin pyynnöstä, asia kuitataan parilla kysymyksellä. Olisiko Grace voitu pelastaa suhteelta aikaisemmin?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Juonen pääpiirteet ovat melko ennalta arvattavia, mutta yksityiskohdat kuitenkin yllättävät. Tarinaa kerrotaan kahdessa ajassa, mikä tekee siitä mielenkiintoisemman. On myös ihana lukea kirjaa, jossa yhdellä tärkeistä henkilöistä on Downin syndrooma.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Arvio: 3,5/5</div><div style="text-align: justify;">B. A. Paris. Suljettujen ovien takana. Gummerus. 2020. 272 sivua.</div><div style="text-align: justify;">Englanninkielinen alkuteos: Behind Closed Doors. 2016</div><div style="text-align: justify;">Suomentaja: Marja Luoma</div><div style="text-align: justify;"></div>Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6429911903123474868.post-76442837293640549482020-11-12T03:55:00.001-08:002020-11-12T03:59:51.535-08:00Ilkka Remes: Kotkanpesä<div class="separator"><div class="separator" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img height="400" itemprop="image" src="https://kirja.s3.amazonaws.com/prod/9789510452639_frontcover_final_medium.jpg" style="text-align: start;" width="262" /></div></div>
<div style="text-align: justify;"><i>Tuomo oli monen muun genetiikan asiantuntijan tavoin yrittänyt herättää keskustelua STM:n ja nimenomaan Malisen suurella henkilökohtaisella tarmolla eteenpäin puskemasta valtiollisesta genomitietorekisteristä, jonne terveydenhuollossa tai biopankeissa kerätyt suomalaisten geenitiedot kerättäisiin. Rekisteriä ylläpitäisi Kela. Samalla oli tarkoitus perustaa uusi viranomainen nimeltään Genomikeskus.</i></div><div style="text-align: justify;"><i>Oli tiedossa, että Berliini ohjasi asiassa Suomea, josta haluttiin genomitiedon laajan käytön testialue. Järjestelmän hyöty kansanterveyden kannalta olisi mitätön, mutta ihmisoikeuksiin kohdistuisi vakava uhka. Genomirekisteri vaatisi toteutuakseen myös valtavia resursseja, joita olisi tarvittu kipeästi muualle terveydenhuoltoon.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">Ilkka Remeksen Kotkanpesä sijoittuu maailmaan, jossa Natsi-Saksa voitti toisen maailmansodan ja Suomesta on tullut yksi sen lähimmistä kumppaneista. Kirjan päähenkilö Erika on selvittänyt sukunsa salaisuuksia. Miten ne kytkeytyvät Suomen ja Saksan historiaan? Kotkanpesä on mielenkiintoinen tarina siitä, mitä maailmasta olisi voinut tulla - ja millaiseksi se voi vielä tulla.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">En ole aikaisemmin lukenut Ilkka Remeksen kirjoja, vaikka olen koko ikäni nähnyt niitä isän kirjahyllyssä. Nyt tartuin tähän uutuuteen, kun poikaystäväni suositteli sitä. Hän ei halunnut puhua kirjasta kanssani ennen kuin olin lukenut sen. Kirja meni lukulistallani suoraan ensimmäiseksi, enkä lainkaan kadu sitä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Kirjan maailma oli äärimmäisen mielenkiintoinen, eikä minua siksi haitannut alun hitaus. Oli jännittävää lukea niistä kammottavista tavoista, joilla kansaa valvottiin - ja mitä kaikkea oli tulossa lisää. Pelottavinta oli tajuta, että joissain autoritäärisissä (ja jopa joissain demokraattisissa) hallinnoissa se kaikki voi olla totta. Myös Suomen uudesta historiasta oli kiinnostavaa saada tietoa. Miltä Kekkosen Suomi olisi näyttänyt? Entä miten koronavirus olisi vaikuttanut nykyiseen Suomeen?</div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Minua jäi kuitenkin häiritsemään lopetus. Tuntui siltä, että kirjalle olisi kirjoitettu kunnon loppu, mutta tarina oli katkaistu. Myös demokratian ylistävä kuvaus tuntui minusta väärältä. Olen viimeaikoina havahtunut pohtimaan, että demokratiassa on niin paljon epäkohtia, että on pakko olla jokin parempikin tapa hoitaa maan asioita. Mikä se on? En tiedä.</div><div style="text-align: justify;"><br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Arvio: 4,5/5</div>
<div style="text-align: justify;">Ilkka Remes. Kotkanpesä. WSOY. 2020. 404 sivua.</div>Unknownnoreply@blogger.com0