Jos toimimme tietyllä tavalla yhä uudelleen, siitä tulee normaalia. Jos näemme jonkin asian toistuvan yhä uudelleen, siitä tulee normaalia. Jos vain pojista tehdään järjestäjiä, me kaikki uskomme ennemmin tai myöhemmin - ainakin tiedostamattamme - että järjestäjien täytyy olla poikia. Jos näemme yritysjohtajina vain miehiä, alkaa tuntua luonnolliselta, että niin korkeisiin asemiin pääsevät vain miehet.
Olisin halunnut lukea Chimamanda Ngozi Adichien toisen feministisen kirjan, Dear Ijeawele, or A Feminist Manifesto in Fifteen Suggestions. En kuitenkaan löytänyt sitä mistään järkevästi eikä sitä ole vielä suomennettu (enkä tiedä ollaanko sitä aikeissakaan suomentaa). Niimpä törmäsin hänen toiseen kirjaansa, Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.
Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä on essee, joka käsittelee sukupuolten välistä tasa-arvoa käyttäen esimerkkejä Adichien nuoruudesta. Joitakin niistä on vaikea laittaa suomalaisen näkökulmaan, koska Adichie on viettänyt elämänsä Nigerissa ja Yhdysvalloissa. Suurin osa esimerkeistä oli kuitenkin erityisen samaistuttavia.
Aioin sanoa, että naisilla ehkä tosiaan on ruuanlaittogeeni, mutta sitten muistin, että suurin osa kuuluisista kokeista - niistä joita nimitetään fiinisti keittiömestareiksi - on miehiä.
Essee perustuu Adichien vuonna 2012 pitämään puheeseen. Se sisälsi kiinnostavia ajatuksia, mutta suurin osa oli jo käynyt omassa mielessäni. Se ei siis antanut niin paljoa uutta ajateltavaa, kuin olisin toivonut. Kirja olisi siis tietyllä tavalla pettymys minulle.
Nopealukuinen kirja todellakin oli ja sain käytyä sen läpi vartissa. Sen jälkeen haluan yhä enemmän lukea kirjan Dear Ijeawele, or A Feminist Manifesto in Fifteen Suggestions.
Arvio: 4/5 Chimamanda Ngozi Adichie. Meidän kaikkien tulisi olla feministejä. Otava. 2017. 45 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: We should all be feminists. 2014
Suomentaja: Sari Karhulahti
Kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluatko kertoa oman mielipiteesi kirjasta tai antaa minulle ehotuksia?