Elie Wiesel: Yö

Koskaan en unohda sitä savua.
Koskaan en unohda lasten pieniä kasvoja, lasten, joiden ruumiiden näin muuttuvan savukiehkuroiksi mykän sinen alla.

Elie Wieselin omaelämäkerrallinen Yö kertoo ajasta, jonka Elie vietti keskitysleirillä toisen maailmansodan aikaan. Hänet vietiin perheensä kanssa Auschwitziin, kun sota oli jo lähellä loppuaan. Elie oli tuolloin 15-vuotias. Hänen muu perheensä kuolee. (Ei ole spoilaus, tämä kerrotaan jo takakannessa)

Törmäsin kirjaan ensimmäisen kerran, kun kaverini suositteli sitä minulle muutama kuukausi sitten. Kirjavarkaan lukeminen muistutti minua tästä, vaikken yleensä halua lukea kahta saman tyyppistä kirjaa putkeen.

Yö on lyhyt kirja ja se näyttää hyvin millainen keskitysleiri oli 15-vuotiaan näkökulmasta. Oli surullista nähdä, kuinka optimistisina Elie ja hänen perheensä pysyivät ennen leirille lähtöä ja kuinka optimistisuus katosi heidän saavuttuaan Auschwitziin.

On helppo olla, kun tietää vain sen, että elämä keskitysleireillä on ollut kauheaa. Tällaiset kirjat näyttävät, miten kauheaa keskitysleireillä on oikeasti ollut. Vaikkei Yö tuntunutkaan huutavan "Katso tätä! Tämä on hirveää", aihe on silti rankka ja kurjuus tuli selkeästi esille.

Kirjan lukeminen sai ymmärtämään myös, että eri leirit olivat hieman erilaisia eikä jokainen päivä ollut samalla tavalla yhtä kauhea ja samanlainen. Toiset päivät olivat kauheampia kuin toiset, mutta senkin kurjuuden keskellä oli mahdollista saada ystäviä.

Arvio: 4,5/5
Elie Wiesel. Yö. Kirjapaja. 1991. 155 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: La nuit
Suomentaja: Heikki Kaskimies

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluatko kertoa oman mielipiteesi kirjasta tai antaa minulle ehotuksia?