Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhe. Näytä kaikki tekstit

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Pidä huolta äidistä | Into Kustannus
Siihen asti kun kadotit vaimosi Soulin rautatieaseman metroasemalla, hän oli ollut sinulle vain lastesi äiti. Hän oli kuin puu joka oli aina samalla paikalla, kunnes kadotit hänet ja löysit itsesi tilanteesta, jossa et tiennyt, näetkö häntä enää koskaan. Kuin puu joka ei lähde mihinkään ennen kuin se kaadetaan.

Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä on Etelä-Koreaan sijoittuva tarina kadonneesta äidistä. So-Nyo katoaa Soulin metroasemalla ja jättää neljä lastaan ja miehensä etsimään häntä. Kirjan jokaisessa osassa seurataan eri perheenjäsentä, kun hän muistelee So-Nyon elämää ja etsii tätä.

En oikein tiedä, mitä mieltä olin kirjasta. Se on tavallaan koskettava ja kiinnostava, mutta samaan aikaan tylsä ja sekava. On mielenkiintoista sukeltaa Etelä-Korean maailmaan, joka on minulle melko tuntematon, mutta tapahtumat jäävät melko tylsiksi.

Alkuun ajattelin, että sinä-kertoja on kiinnostava, ja kuvittelin itseni osaksi perhettä. Seurattava henkilö kuitenkin vaihtui ja kertojakin muuttui välillä hän- ja minä-kertojaksi, ja lopulta menin vähän sekaisin siitä, kuka tarinaa kertoo. Minulle jäi myös epäselväksi, mikä merkitys kertojan vaihtamisella oli.

Kuvaukset äidistä olivat lopulta myös ärsyttävän "täydellisiä". Hän ei ikinä lepää tai valita mistään, vaikka kaikki tuntuvat kohtelevan häntä huonosti. Toisaalta, perheenjäsenet varmasti muistelevat kadonneesta läheisestään vain niitä hyviä asioita. Lopulta kirja opettaa arvostamaan läheisiämme vielä silloin, kun he ovat luonamme.

Arvio: 3/5
Shin, Kyung-sook. Pidä huolta äidistä. Into. 2015. 209 sivua.
Koreankielinen alkuteos: Ommarul putakhae. 2008.
Suomentaja: Taru Salminen

Miika Nousiainen: Pintaremontti

2
Samin ainoa rikos on isäksi haluaminen. Onko isyys tavoittelemisen arvoinen tila? Vähäpätöiseenkin ammattiin tarvitaan koulutus, mutta tämä kaikkein vaikein ja mahdottomin homma pitää tehdä fiilispohjalta amatöörimäisesti. Vanhemmilla on niin monta tapaa pilata lapsen tulevaisuus ja aika vähän keinoja taata jonkinlainen onnistuminen. Jos vanhemmuus olisi yritys, se menisi konkurssiin ennen ensimmäistä tilinpäätöstä.

Miika Nousiaisen Pintaremontti on mielenkiintoinen kuvaus vaikeista perhesuhteista. Kirjassa seurataan viittä henkilöä. Sami stressaa, löytääkö hän ikinä naista, jonka kanssa saada lapsi, kun hänen siskonsa Henna pohtii, miksei hän saa lasta lukuisista yrityksistä huolimatta. Samaan aikaan Samin ystävä Markus yrittää selviytyä arjesta kolmen tytön yksinhuoltajana, kun taas Pesonen huolehtii lapsien sijaan omista vanhemmistaan. Samin äiti totuttelee uuteen elämäänsä leskenä.

Luin aikaisemmin marraskuussa Nousiaisen Juurihoidon, enkä suunnitellut lukevani muita hänen kirjojaan lähiaikoina. Kun Pintaremontti oli pomppinut silmilleni riittävän pitkään BookBeatissa, päätin ottaa sen kuunteluun - ja se osoittautuikin Juurihoitoa paremmaksi. Se sai minut jopa välillä nauramaan tilannekomiikallaan.

Henkilöitä on paljon, mutta jokaisen elämäntilanne on niin erilainen, ettei niissä mene sekaisin. Henkilöiden tarinoihin kytkeytyviä vaikeita aiheita on niin monta, ettei kirjan päätyttyä niitä kaikkia voi edes muistaa. Ongelmiin ei kuitenkaan paneuduta kovin syvällisesti ja huumori kulkee mukana koko kirjan ajan, enkä muuta odottanutkaan.

Mielenkiintoisinta kirjassa oli mielestäni havainnot nykyelämästä. Lisäksi Samin vauvakuume ja Markuksen ihananoloiset lapset saivat minutkin haaveilemaan vauvasta.

Arvio: 4/5
Miika Nousiainen. Pintaremontti. Otava. 2020. 365 sivua.