Eve Ensler: Vaginamonologeja

Sanon "vagina", koska aloittaessani sen sanomisen huomasin etten ollutkaan eheä, ettei ruumiini ja mieleni välillä ollut yhteyttä. Vaginani oli jotain siellä kaukana. Elin harvoin sen sisällä, tuskin edes käväisin siellä.

Eve Enslerin Vaginamonologeja on näytelmä, jonka Ensler on kirjoittanut haastateltuaan yli kahtasataa eri ikäistä ja eri taustoista tulevaa naista heidän vaginoistaan. Taustatyötä on siis tehty.

Näytelmää oli vaikuttavaa lukea, mutta luulen, että sen näkeminen lavalla olisi ollut vielä vaikuttavampaa. Silti se laittaa ajattelemaan omaa vaginaa ja omaa suhdetta siihen. Se laittaa myös pohtimaan, miksi vaginasta on puhuttava niin hiljaa? Miksi naisen keho on niin ruma asia?

Vaikka näytelmä on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1998, sopii sen aiheet hyvin myös vuoteen 2017. Mielestäni kahdessakymmenessä vuodessa ei ole päästy vielä kovin pitkälle. Ainakaan riittävän pitkälle. Vagina on edelleen jollain tapaa kielletty sana,

Luin Vaginamonologeja yhdeltä istumalta, eihän siinä ollut kuin 144 sivua. Siinä käsitellään rankkoja aiheita, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä ja Bosnian sodan aikaisia raiskausleirejä, muttei kuitenkaan liian rankasti. Se sisältää monologeja muistakin aiheista, kuten kuukautisista ja omaan vaginaan rakastumisesta.

Vaginamonologeja kertoo naisten näkökulman vaginoihin. En kuitenkaan suosittelisi sitä niille, jotka saattavat järkyttyä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Arvio: 5/5
Eve Ensler. Vaginamonologeja. Otava. 2001. 144 sivua.
(Jälkisanat Gloria Steinem)
Englanninkielinen alkuteos: The Vagina Monologues. 1998.
Suomentaja: Annu James (Jälkisanat: Annika Eräpuro)