Miika Nousiainen: Pintaremontti

Samin ainoa rikos on isäksi haluaminen. Onko isyys tavoittelemisen arvoinen tila? Vähäpätöiseenkin ammattiin tarvitaan koulutus, mutta tämä kaikkein vaikein ja mahdottomin homma pitää tehdä fiilispohjalta amatöörimäisesti. Vanhemmilla on niin monta tapaa pilata lapsen tulevaisuus ja aika vähän keinoja taata jonkinlainen onnistuminen. Jos vanhemmuus olisi yritys, se menisi konkurssiin ennen ensimmäistä tilinpäätöstä.

Miika Nousiaisen Pintaremontti on mielenkiintoinen kuvaus vaikeista perhesuhteista. Kirjassa seurataan viittä henkilöä. Sami stressaa, löytääkö hän ikinä naista, jonka kanssa saada lapsi, kun hänen siskonsa Henna pohtii, miksei hän saa lasta lukuisista yrityksistä huolimatta. Samaan aikaan Samin ystävä Markus yrittää selviytyä arjesta kolmen tytön yksinhuoltajana, kun taas Pesonen huolehtii lapsien sijaan omista vanhemmistaan. Samin äiti totuttelee uuteen elämäänsä leskenä.

Luin aikaisemmin marraskuussa Nousiaisen Juurihoidon, enkä suunnitellut lukevani muita hänen kirjojaan lähiaikoina. Kun Pintaremontti oli pomppinut silmilleni riittävän pitkään BookBeatissa, päätin ottaa sen kuunteluun - ja se osoittautuikin Juurihoitoa paremmaksi. Se sai minut jopa välillä nauramaan tilannekomiikallaan.

Henkilöitä on paljon, mutta jokaisen elämäntilanne on niin erilainen, ettei niissä mene sekaisin. Henkilöiden tarinoihin kytkeytyviä vaikeita aiheita on niin monta, ettei kirjan päätyttyä niitä kaikkia voi edes muistaa. Ongelmiin ei kuitenkaan paneuduta kovin syvällisesti ja huumori kulkee mukana koko kirjan ajan, enkä muuta odottanutkaan.

Mielenkiintoisinta kirjassa oli mielestäni havainnot nykyelämästä. Lisäksi Samin vauvakuume ja Markuksen ihananoloiset lapset saivat minutkin haaveilemaan vauvasta.

Arvio: 4/5

Miika Nousiainen. Pintaremontti. Otava. 2020. 365 sivua.