Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Maalisk. 1944
Eilen tuli taas iso kuorma vankeja. Ne ovat tulleet Danzigista asti, laivalla Helsinkiin, Helsingissä ne ahdataan suoraan junaan, joka menee Rovaniemelle. Rovaniemeltä kuorma-autolla tänne. Nämä kulkevat sellaisten pitäjien ja kuntien läpi, joista minä en ollut kuullutkaan. Sitten ne ovat täällä. Maailman laidalla. Kuolevat tänne.

Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa on kahdessa ajassa kulkeva romaani, joka kertoo Lapin vankileireistä ja jälleenrakentamisesta. Toisessa ajassa Väinö Remes on Lapissa sotilaana saksalaisten johtamalla vankileirillä, toisessa Inkeri etsii sotien jälkeen kadonnutta miestään, josta on viimeksi kuultu tuolla alueella. Pikku hiljaa vankileirin salaisuudet alkavat selvitä.

En ajatellut, että tarttuisin taas toisesta maailmansodasta kertovaan historialliseen romaaniin. Kirjan aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen ja varmasti melko tuntematon monelle. Yläasteen historiantunneilla Lapin sota ja vankileirit mainittiin ainakin meillä vain sivulauseessa. Oli surullista lukea myös saamelaisten kokemasta syrjinnästä, kuinka nuori saamelaistyttö Bigga-Marja haluakiin lopulta, että häntä kutsutaankin Marjaksi.

Odotin, että kirja saisi minut kokemaan jonkinlaisia tunteita tai herättäisi enemmän ajatuksia. Se kyllä piti otteessaan loppuun asti, mutta henkilöt jäivät sen verran pinnallisiksi, etten oikein osannut elää heidän tunteitaan. Toisaalta, kirjassa käsiteltävät aiheet ovat sen verran rankkoja, että niitä on vaikea käsitellä. Olisin kuitenkin toivonut, että kirja olisi herättänyt minussa suuremman vihan saamelaisten kokemaa syrjintää kohtaan. Myös moni seksikohtaus oli täysin turha.

Pidin kuitenkin Rautiaisen kerrontatavasta ja lyhyistä lauseista. Toivon, että pääsisin lukemaan hänen kirjojaan myöhemminkin.

Arvio: 3,5/5
Rautiainen, Petra. Tuhkaan piirretty maa. Otava. 2020. 298 sivua.

2 kommenttia:

Haluatko kertoa oman mielipiteesi kirjasta tai antaa minulle ehotuksia?