Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet

"Joku ukko taputti minua", Astrid toistaa, nyt jo täysin hereillä.

"Sanotko sinä isää ukoksi?"

Cornelia hymyilee lapselleen, tälle fantastiselle lahjalle, jonka hän on saanut. Hänen elämänsä valo. Hän ei malta olla suukottamatta tyttöä uudelleen, vaikka tietää, että siitä seuraa protesteja.

Astrid vetäytyy syrjään. "En, ei se ollut isä."

Sofie Sarenbrantin kirjoittama Avoimet ovet on dekkari, jonka sankarina toimii rikospoliisi Emma Sköld. Hän alkaa selvittää juttua, jossa kuusivuotias Astrid löytää isänsä puukotettuna vierashuoneesta asuntonäytön jälkeisenä aamuna. Murtojälkiä ei ole ja murha-aseena on käytetty perheen omaa keittiöveistä. Lisäksi murhatun vaimo on halunnut avioeroa ja miehelle on juuri hankittu henkivakuutus, joten häntä pidetään ensimmäisenä epäiltynä. Pian kuitenkin tapahtuu uusi murha toisen asuntonäytön yhteydessä.

Pidin kirjasta ja loppuratkaisu tuli ainakin minulle yllätyksenä. Tapaus saa omatkin aivot raksuttamaan ja asioita saa pohtia aivan viimeisille sivuille asti. Jännittävät kohdat eivät kuitenkaan olleet erityisen hermoja raastavia, mutta omalla kohdallani se on enemmän hyvä asia.

Kirjassa on paljon henkilöitä, joiden perässä on alkuun vaikea pysyä, mutta lopulta jokaisella on paikkansa tarinassa ja eri tarinat nivoutuvat hyvin yhteen. Henkilöiden paljous kuitenkin johti siihen, että monet jäivät hyvin pinnallisiksi. Lisäksi useimpien henkilöiden elämät tuntuivat epäaidoilta. Tarinan kertominen useasta eri näkökulmasta myös vähensi jännittävyyttä, koska koko ajan tiesi, mitä toisaalla tapahtui.

Avoimet ovet oli juuri sopivan kiehtova dekkari ja tahtoisin lukea Emma Sköld -sarjan muutkin osat.

Arvio: 4/5

Sarenbrant, Sofie. Avoimet ovet. WSOY. 2019. 434 sivua.

Ruotsinkielinen alkuteos: Visning pågår. 2014

Suomentanut: Veijo Kiuru

Tim Marshall: Maantieteen vangit

Meitä on aina muokannut seutu, jolla elämme. Se on muokannut maapallon kaikissa kolkissa asuvien kansojen sotia, valtaa, politiikkaa ja yhteiskunnallista kehitystä.

Tim Marshallin kirjoittama Maantieteen vangit selittää, miten vuoret, joet ja meret vaikuttavat valtioiden voimasuhteisiin. Kirja käsittelee yksitellen mm. Venäjän, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Euroopan heikkoudet ja vahvuudet. Miksi Krimistä on tullut Putinille pakkomielle? Mikä on edesauttanut Yhdysvaltojen kasvua?

Tartuin pitkästä aikaa tietokirjaan törmättyäni Maatieteen vankeihin Bookbeatissa ja sainkin sen kuunneltua läpi kahdessa päivässä. En odottanut kiinnostuvani maantieteestä, koska lukion pakollisetkin maantieteen kurssit olivat aikalailla väkisinvääntämistä. Tässä maantiede kuitenkin yhdistetään mielenkiintoisella tavalla politiikkaan ja maailmantapahtumiin.

Lukijan ei odoteta tietävän historiasta juuri mitään ja Marshall tiivistääkin maiden ja maanosien tapahtumat selkeästi ja yksinkertaisesti. Etenkin Lähi-itää käsittelevä kappale oli mielenkiintoinen juuri siksi, että alueen tapahtumat ovat jääneet aikamoiseksi sekamelskaksi omaan mieleeni. Myös lopun ilmastonmuutosta käsittelevä osa oli kiehtova.

Kirjailijan oma länsimainen ajattelutapa kuitenkin paistaa monessa kohdassa läpi enkä sinänsä saanut uutta ajateltavaa. Vaikka kirja keskittyykin maantieteellisiin seikkoihin, se mainitsee maantieteeseen liittymättömiä historian tapahtumia. Koska koko maailman kattavan kirjan on oltava todella tiivis, osa asioista saa muita enemmän tilaa ja osa aroista tapahtumista esitetään melko tökerösti.

Maantieteen vangit on hyvä yleiskatsaus maailman tapahtumiin vaikuttaviin geopoliittisiin tekijöihin. Olisi kuitenkin ollut mukavampi lukea se ilmestymisvuonnaan, koska nyt osa kirjan käsittelemistä aiheista on saanut uusia käänteitä.

Arvio: 4/5

Marshall, Tim. Maanteiteen vangit. Atena. 2018. 335 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: Prisoners of geography. 2015

Suomentanut: Jaana Iso-Markku

Katja Kettu: Kätilö

Sinun katseesi harhaili huoneen hameväessä. Se sipaisi palmikoita ja huiveja ja kosketti jokaisen kasvoja, ja jokainen tunui sävähtävän, Näkkälän Aunekin. Ja yhtäkkiä ymmärsin vajavaisen naiseuteni ja sen, että olin yltä päältä limakalvojen ja veren peitossa ja että vastapurtu napanuora roikkui suupielestäni. Sylkäisin sen lattialle ja rukoilin: Älä katso minuun. Ole kiltti Jumala äläkä anna tuon miehen nähdä minua. Älä katso minuun nyt.

Katja Ketun Kätilö kertoo todellisuuteen pohjautuvan tarinan, joka sijoittuu Lappiin toisen maailmansodan aikaisille vankileireille. Kirjan päähenkilö, suomalainen kätilö, rakastuu SS-upseeriin, Johann Angelhurstiin, ja seuraa tätä minne tahansa meneekin. Nainen päätyykin vankileirille, johon Angelhurst määrätään.

Päädyin lukemaan Kätilön, koska halusin lukea jotain samasta aiheesta kuin Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa. Aihe on kiinnostava ja tärkeä, mutten pitänyt Rautiaisen kirjasta kovinkaan paljoa henkilöiden pinnallisuuden vuoksi. Valitettavasti samaa on sanottava tästä.

Kirjan juoni oli melko sekava ja aloin pääsemään tarinaan sisälle vasta loppupuolella. Mielestäni kirja sisälsi myös liikaa rivoja kuvauksia ja turhia seksikohtauksia. Toistaan ällöttävämmän sukuelinten nimet todella vilisivät silmissä. Koen, että tarinan olisi voinut kertoa jopa paremmin, jos irstaita sanoja olisi vähennetty.

Jos rivoja kuvauksia ei oteta huomioon, pidin Ketun kerronnasta. Loppupuolella aloin pitämään myös tarinasta ja lopun lyhyt kuvaus siitä, mitä todella tapahtui teki kirjasta mielenkiintoisemman. Luen varmaan Kätilön jossain kohtaa uudelleen saadakseni selvän sen tapahtumista, mutta ensin ajattelin etsiä elokuvan. Otan myös vastaan suosituksia muista Lapin sodasta kertovista kirjoista, tahtoisin lukea siitä lisää!

Arvio: 3/5

Kettu, Katja. Kätilö. WSOY. 2011. 348 sivua.