Jane Harper: Kuiva kausi

"Minä rakastin Lukea. Seisoin ehdoitta hänen puolellaan. Mutta rakastin myös Karenia ja Billyä. Ja Charlottea. Olen väittänyt kivenkovaan, ettei poikani voi kyetä tällaiseen tekoon. Mutta nyt mieleni on vallannut epäilys. Onko se totta? Oletko varma? Siksi kysyn sinulta. Tässä ja nyt. Tekaisiko Luke sen alibin suojellakseen sinua, Aaron? Vai valehteliko hän, ettei itse paljastuisi?"

Jane Harperin Kuiva kausi sijoittuu Australian pikkukaupunkiin, jossa on juuri tapahtunut kammottava Hadlerien perhesurma. Aaron Falk saapuu kaupunkiin syyllisenä pidetyn lapsuudenystävänsä, Luke Hadlerin, hautajaisiin, mutta jää lopulta selvittämään tapausta. Samaan aikaan kaupunkia kurittaa kamala kuivuus ja erään vanhan tapauksen yksityiskohtia nousee pintaan pikku hiljaa.

Kuiva kausi on mielenkiintoinen ja koukuttava aloitus Aaron Falk -dekkarisarjalle. Kirjasta teki erityisen mielenkiintoisen se, että mysteerejä oli yhden sijasta kaksi. Se olisi voinut tehdä tarinasta sekavan, mutta nautin siitä. Varsinkin, kun kumpikin tapaus tuntui henkilökohtaiselta päähenkilölle. Silti kirja tuntui osin melko tylsältä, mutta loppuhuipennus palautti jännityksen.

En osaa sanoa, mitä mieltä olen siitä, että monissa kohdissa tarinaa kerrotaan myös muiden tapaukseen liittyvien henkilöiden näkökulmasta. Juuri mitään ei jää tulkinnan varaan, joten lukijan tiedonjano tyydyttyy, mutta yleensä pidän dekkareissa tietynlaisesta salaperäisyydestä. Välillä se tekee kerronnasta myös hieman sekavaa ja joitain asioita toistellaan turhaan.

Tuntuu kammottavalta lukea kaupunkia koettelevasta kuivuudesta ja siitä, miten se kiristää ihmisten välejä ja vaikeuttaa liiketoimintaa. Monissa paikoissa tuollainen kuivuus on todellisuutta. Miljöönä Australia oli kuitenkin kiehtova.

Arvio: 4/5

Harper, Jane. Kuiva kausi. Tammi. 2019. 381 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: The Dry. 2016.

Suomentaja: Mari Hallivuori

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Siihen asti kun kadotit vaimosi Soulin rautatieaseman metroasemalla, hän oli ollut sinulle vain lastesi äiti. Hän oli kuin puu joka oli aina samalla paikalla, kunnes kadotit hänet ja löysit itsesi tilanteesta, jossa et tiennyt, näetkö häntä enää koskaan. Kuin puu joka ei lähde mihinkään ennen kuin se kaadetaan.

Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä on Etelä-Koreaan sijoittuva tarina kadonneesta äidistä. So-Nyo katoaa Soulin metroasemalla ja jättää neljä lastaan ja miehensä etsimään häntä. Kirjan jokaisessa osassa seurataan eri perheenjäsentä, kun hän muistelee So-Nyon elämää ja etsii tätä.

En oikein tiedä, mitä mieltä olin kirjasta. Se on tavallaan koskettava ja kiinnostava, mutta samaan aikaan tylsä ja sekava. On mielenkiintoista sukeltaa Etelä-Korean maailmaan, joka on minulle melko tuntematon, mutta tapahtumat jäävät melko tylsiksi.

Alkuun ajattelin, että sinä-kertoja on kiinnostava, ja kuvittelin itseni osaksi perhettä. Seurattava henkilö kuitenkin vaihtui ja kertojakin muuttui välillä hän- ja minä-kertojaksi, ja lopulta menin vähän sekaisin siitä, kuka tarinaa kertoo. Minulle jäi myös epäselväksi, mikä merkitys kertojan vaihtamisella oli.

Kuvaukset äidistä olivat lopulta myös ärsyttävän "täydellisiä". Hän ei ikinä lepää tai valita mistään, vaikka kaikki tuntuvat kohtelevan häntä huonosti. Toisaalta, perheenjäsenet varmasti muistelevat kadonneesta läheisestään vain niitä hyviä asioita. Lopulta kirja opettaa arvostamaan läheisiämme vielä silloin, kun he ovat luonamme.

Arvio: 3/5

Shin, Kyung-sook. Pidä huolta äidistä. Into. 2015. 209 sivua.

Koreankielinen alkuteos: Ommarul putakhae. 2008.

Suomentaja: Taru Salminen

Kate Elizabeth Russell: Vanessa

"Siis ellei meidän suhde ollut rakkaustarina, mitä se sitten oli?" 

Katson myötätuntoa uhkuvan Rubyn kyyneltyneisiin silmiin. "Se on minun koko elämäni", sanon. "Minulla ei ole ikinä ollut mitään muuta."

Kate Elizabeth Russelin kirjoittama Vanessa on samankaltainen kirja kuin Suostumus, mutta fiktiota. Vuonna 2000 15-vuotias Vanessa astuu sisäoppilaitoksen äidinkielen tunnille, jolla hän lopulta rakastuu 42-vuotiaaseen opettajaansa, herra Strainiin. Vuonna 2017 samaa opettajaa syytetään sopimattomasta käytöksestä ja Vanessan on pohdittava, pitäytyykö siinä uskossa, että heidän suhteensa on rakkaustarina vai hyväksyykö sen, että opettaja käytti häntä hyväkseen. Voiko hän kieltää ensirakkautensa?

Vanessaa on kuvattu 2000-luvun Lolitaksi nuoren tytön näkökulmasta. En ole lukenut Lolitaa, joten en tiedä kuinka hyvin kirja vastaa sitä, mutta tytön näkökulma hyväksikäytöstä on erittäin tärkeä. Kirjassa kuitenkin viitataan Lolitaan jatkuvasti ja Vanessa vertaa hänen ja Strainin suhdetta jatkuvasti Humbertin ja Lolitan suhteeseen.

Suostumuksen lailla, Vanessa kertoo syitä siihen, miten nuori tyttö saadaan manipuloitua suhteeseen vanhemman miehen kanssa - tai ettei syitä taustalla välttämättä edes ole. Kirjat ovat siis mielenkiintoisella tavalla erilaisia, mutta Vanessan kiinnostusta lisää tarinan kertominen kahdessa ajassa.

Pidän Russelin kerrontatavasta. Myös juoni on rakennettu hyvin, vaikka kirja olikin liian pitkä. Monilla tapahtumilla ei tuntunut olevan oikeastaan merkitystä loppuratkaisun kannalta. Se olisi helposti voinut olla puolet lyhyempi ja olla silti yhtä vaikuttava. Kirjasta kuitenkin näkee, että sitä todella on kirjoitettu 18 vuotta.

Vanessa on kuitenkin paljon rankempi kuin Suostumus, koska hyväksikäyttökohtauksia kuvataan paljon tarkemmin. Mietin myös, tehdäänkö Vanessassa riittävän selväksi se, ettei kertojaan voi luottaa? Vanessa romantisoi hyväksikäyttöä ja näkee suhteen vain kiellettynä rakkautena. Ehkä siksi kirjaa ei voi suositella luettavaksi liian nuorille.

Kirja antaa paljon ajateltavaa ja pidin siitä, vaikka lopetus ei olekaan niin tyydyttävä, kuin olisi toivonut. Sellaista elämäkin on.

Arvio: 4/5

Russell, Kate Elizabeth. Vanessa. WSOY. 2020. 458 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: My Dark Vanessa. 2020.

Suomentaja: Sari Karhulahti